Kahvihuoneprojektin kuulumiset

Pitkästä aikaa pihan kuulumisia!

Kuvatkin ovat jo vanhoja, mutta koska kyseessä on yhä jatkuva projekti, parempi tallentaa alkuosan tilanne vaikka näin myöhässäkin. Projekti luuraa tuolla pihan takaosassa, kauniissa marraskuun valossa. 

Loppukesällä rakennus nousi pystyyn osittain. Saimme kolme päätytolppaa ruuvattua paikoilleen ja kahteen seinään ikkunat. Oviksi tulee kaksi hieman suurempaa ikkunaa.

Aidan takana oleva metsikkö kuuluu isolle taloyhtiölle, jonka kaikki rakennukset sijaitsevat mäen takana. Jo huhtikuussa lähetimme taloyhtiöön kaupungin sivuilta löytyneen toimenpidelupahakemuksen, koska kahvihuone tulee sijoittumaan niin lähelle rajaa. Neljän metrin etäisyydelle saa rakentaa ilman lupaa, mutta meidän tapauksessa etäisyyttä tulee vain parisen metriä.

Olimme yhteydessä isännöitsijään useita kertoja kevään ja kesän aikana kyselläksemme, mitä lupaprosessille mahtaa kuulua. Lopulta hän ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin. Meiltä meni vähän into rakennuspuuhiin, kun vaarana oli, ettei lupaa heltiäisikään. B-suunnitelma oli, että jätämme rakennelman kokonaan ilman kattoa tai viritämme siihen jonkun markiisintapaisen systeemin. Katottoman kehikon kun nyt saisi kuitenkin pystyttää ilman lupaakin. 

Lisäksi tuli kovat helteet, eikä rakennuspuuhat siksikään houkutelleet. 

Kattoa varten ajattelimme aluksi, että samoista ikkunoista saisi hyvin myös katon. Kunnes tajusimme, etteivät ikkunat tietenkään ole karkaistua lasia ja rikkoutumistapauksessa seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Hui.

Huoneen harjasta suunnittelimme matalaa, kuten talommekin harja on. Katoksi voisimme laittaa kennolevyä, joka on helppo pitää puhtaanakin.

Lomalla heinäkuussa maalailin ikkunoiden karmeja mustiksi, mutta helle pakotti lopettamaan ja homma jäi kesken. Tässä vaiheessa rakennelma on edelleen.

Piha ja koko projekti oli ollut jo hyvän aikaa talviteloilla ja unohduksissa, kunnes marraskuussa viimein kuulimme taloyhtiön isännöitsijästä. Olimme saaneet kahvihuoneellemme luvan! Uudella innolla käymme rakennusprojektin kimppuun keväällä, kunhan lumet sulavat!

Loppukevennyksenä (tai kauhistuksena!) vielä otus, jonka bongasin kaverinsa kanssa terassiltamme. Ei ole törkeydellä rajaa, ei. Nyt talvella noita kavereita ei ole onneksi näkynyt.

 

Marraskuun reippaat kukkijat

Eipäs ollutkaan vielä viime postauksen lokakuun kukkijat syksyn viimeisiä! Viikonlopun kierrokselta löytyi vielä paljon kukassa olevia, osa toki samoja kuin lokakuussa. Keväällä pergolapenkkiin istutettu tähtiputki intoutui kukkimaan vielä uudelleen. Miten söpö : )

Tämä syysasteri on nätti ja kukkii hulppeasti, mutta on silti pieni pettymys. Honkongista ostamani taimen kuvassa oli nimittäin valkoterälehtinen versio, johon ihastuin kaikessa päivänkakkaramaisuudessaan. Niin että joo, ei tämä kyllä valkoinen ole. Eikä ole eka eikä tokakaan  kerta Honkkarin taimien kanssa : (

Syysleimu Créme de Menthe kukki hysteerisesti ja vielä marraskuun kunniaksi avasi muutaman kukan. Aika paljon valjumpi versio kuin loppukesällä, mutta iloa tuottava silti!

Kesäkukkaistutuksen neilikka vielä jaksaa muutaman kukan voimin, vaikka kaverit vierellä jo ruskettuu.

Syysasterit ovat pettämättömiä syyskukkijoita. 

Ei enää ihan kukassa, mutta yltiösuloinen nauhuksen siemenrypäs. 

Ensimmäiset pihani syysmyrkkyliljat alkoivat kasvaa pussissaan, ennenkuin sain ne maahan syysloman jälkeen. Kelmeän väriset alut kiertelivät pussin reunoja ja tunkivat uloskin. Istuttamisen jälkeen on tullut ryhtiä ja väriä. Ihania nämä!

Muita sipuleitakin istutin, tuttuun tapaan narsissia ja sitten muutamaa krookusta. Tulppaaneista olen luopunut, koska niistä on usein ollut vain yhden kevään ilo. Harmi, koska kauniita sipuleita on kaupoissa hyllyt väärällään. On onneksi narsisseissakin valinnan varaa ja kauniita vaaleita sävyjä. Ainiin, ja laukkojakin istutin! Pieniä ja isoja. Toivottavasti ne kasvavat keväällä hyvin.

Lämpimiä kelejä on luvattu koko marraskuulle. Saa nähdä, löytyykö pihalta kukkivia kasveja vielä joulukuussakin! : )))

Vielä kukkii

Kiersin eilen pihaa ja otin kuvan lähes kaikista kukkivista. Niitä löytyi yllättävän paljon!

Kaunopunahattu on melko luotettava kukkija, tänä vuonna kukat ovat olleet ehkä vähän tavallista pienempiä. Houkuttelee hyvin perhosia ja näitten pallopäät ovat hauskoja kukinnan loputtuakin.

Ihailin Sailan pulskaneilikkaa ja heti kohta sainkin häneltä vinkin, että Muhevaiselta löytyy taimia! Satuin vierailemaan siellä syyskuun ekana, jolloin heillä oli jo osasta perennoista tarjous "4 kpl kympillä". Olen tosi iloinen tästä ´pulskiksesta`, sen harottavat kukat on niin sympaattiset!

Syyskukkijoihin tuo draamaa tarhasalkoruusu "Black night´. Nupulla tämän lehdet on todella ihan mustat, valossa sitten supertummat viininpunaiset. 

Tarhaviinikärhö ´Mme Julia Correvon´ on kukkinyt jo pitkään, eikä loppua näy. Nämä kapeahkot lehdet on aika jännät.

Jos annettaisiin palkinto hysteerisimmin kukkivalle syyspuolen perennalle, niin sen saisi ehdottomasti syysleimu ´Créme de Menthe` Kukkatertut ovat isoja ja niitä on paljon!

Vaaleanpunaiset pulloharjakukat kuuluvat komealoppiolle. Kovin näyttävät kukat eivät ole, mutta lehdistö korvaa tässä paljon. Ne ovat runsaat ja kauniin liuskaiset jo alkukaudesta.

Alkukesästä pikkuruisena taimena hankittu valkoinen lupiini (kirjolupiini ´Mini Gallert White`) innostui kukkimaan jo. 

Myskimalvasta löytyi vielä yksi kukka. Tämä on kyllä kiitollinen kukkija viihtyessään. Jostain penkistä se on hävinnyt tai kituuttaa, mutta kaiken kaikkiaan tämä on kyllä aika sinnikäs.

Sain kesällä anopiltani kukkatuliaisina muutaman mehitähden ja istutin ne etupihalle. Hieman olin epäileväinen, että meinaako ne ollenkaan kasvaa, mutta epäilyt näyttäisi olleen turhia. Toinen juttu sitten, miten selviävät talvesta...

Nepalinhanhikki on ehkä yksi söpöimmistä : )

Pallohortensia on yksi harvoista pihamme alkuperäiskasveista. Sillä on mahtava kasvuvoima muutamassa pihan kolkassa. Tämä yksilö kasvaa heikommassa maassa, mutta pari pallokukintoa se silti oli innostunut kasvattamaan. Ne isommat on suunnilleen lapsen pään kokoisia, tämä on sellainen pienen nyrkin kokoinen.

Syysasterit ovat kukkapenkeissäni aika uusi tuttavuus. Hankin muutamia nimettömiä, Pirkko Kahilan kasvattamia taimia muutama vuosi sitten. Ne viihtyvät hyvin ja ovat vähän levinneetkin. On tosi kiva, että löytyy myös tällaisia melko myöhään kukkivia yksilöitä pihalta. Muutama kukka on auki, mutta ihan hirveästi on vielä nuppuja jäljellä. Pari ovat sellaisia, jotka eivät vielä koskaan ole kukkineet ja näitä odotan erityisen innostuneesti.

Muhevaisen alesta tuli mukaan myös pieni syysleimun alku, jonka kukassa on ihan hento veelaenpunainen vivahde. ´Fashionable Early Crystal´ on tämän jalo nimi.

Vielä yksi pieni valkoinen! Valkoalpilla on kokoelma söpöjä pikku kukkia viuhkan muodossa.

Sellainen maratooni! Jaksoiko kukaan tänne asti?

Kesän ja syksyn taitekohdassa

Ilmassa alkaa olla jo vähän syksyä. Pihablogi on laiskotellut niin monta viikkoa, että on aika vähän katsoa takaisin kesään päin. 

Joka ikinen vuosi käy samoin, että innostusta pihan kanssa riittää maksimissaan juhannukseen, sitten se katoaa aivan kokonaan. En haluaisi, että se menisi niin, mutta joka vuosi kuitenkin huomaan saman jutun. Toivon vaan, että syksyksi tulisi edes vähän innostuksen poikasta, vaikka edes muutaman syysistuturuukullisen muodossa.

Kesäkukat eivät ainakaan enää näytä näin hyviltä, muutama valju ja pieni kukka on enää jäljellä. Tämä petunia oli kyllä kiva ja erikoinen, iloa siitä riitti, vaikka helle sitä kurittikin.

Luumuja tulee paljon, ja ne ovat toki jo sinertäviä. Muutama kypsä yksilö on tullut maistettua, mutta pääsato on vasta kypsymässä. Jos olisi oikein reipas, niin keittelisi joulutorttuhillot!

Reunuspäivänkakkara oli jo ruukkutaimena ponteva ja onkin kasvanut ja kukkinut istuttamisenkin jälkeen hyvin.

 Mysteeririkon kukat ovat kivat ja kukkavana oli hirmuisen pitkä. 

Tarkempaa nimeä tälle ei ole edelleenkään olemassa.

Grönlanninhanhikki kasvaa etupihan kivikossa, mutta kesän kuivuus koetteli sitäkin.

Vaikka syksy on toinen lempivuodenaikani, on kesän jälkeen aina vähän tyhjä olo. Tällaisen lämpöisen näköisen tyhjän pesän jättivät kuusitiaiset jälkeensä kesäkuussa. Kyllä tuolla varmasti kelpasi poikasten köllötellä ja kasvaa. Ensi kevättä ja uutta poikuetta jo odotellen : )

Syysvihreetä

Nyt kun hento lumikerros on peittänyt maan täällä etelässäkin, on laitettava pari syysvihreää kuvaa. -Nimim. Vihreään hurahtanut.

Pieni söpö kuusi kasvoi pihallamme epämääräisessä kielokko-heinikossa ja se jouduttiin nostamaan ylös kasvimaalaatikoiden tieltä. Siinä se nökötti juuripaakkunsa kanssa kiltisti koko kesän laatikon vierellä eikä ollut moksiskaan. Mietin, että kun se kerran on tuollainen selviytyjä niin miksipä se ei selviäisi myös ruukussa. Jos vaikka tämän talven edes? Vähän lähempänä joulua siihen voisi kietoa jouluvalot, vaikka pienet lumitähdet. Toistaiseksi se on ihan söpöläinen pelkässä vihreässäkin. Juurella sillä on metsän sammalta ja tuo kiveltä näyttävä on kääpä.

Tänä syksynä mun ruukkuistutukset on vihreävalkoiset. Tuo täysvihreä tapaus on jonkin sortin calluna, mutta näyttää lähinnä joltain pikkuhavulta. Etualalla olevan kasvin nimeä en muista, mutta kivat vaaleanpunaiset tehosteet sillä on.

Lakaisin autokatoksen ja raahasin sinne penkin ja yhden ruukun. Automme ei kuitenkaan tuohon katokseen mahdu, mutta jotain kivaa siihen oli saatava. Vieressä on ilmalämpöpumpun pömpeli, joka on hirmu ruma. Toivon siis, että tuo penkki ja ruukku vie vähän huomiota pois siitä.

Ruukussa on kesäisiä muratteja ja pieni verenpisarakin. Viimeksimainittu taitaa kyllä olla jo kuukahtanut tuonne pakkaseen...

Vielä Hakuro-pajun herkkää syysvihreyttä :)