Kahvihuoneprojektin kuulumiset

Pitkästä aikaa pihan kuulumisia!

Kuvatkin ovat jo vanhoja, mutta koska kyseessä on yhä jatkuva projekti, parempi tallentaa alkuosan tilanne vaikka näin myöhässäkin. Projekti luuraa tuolla pihan takaosassa, kauniissa marraskuun valossa. 

Loppukesällä rakennus nousi pystyyn osittain. Saimme kolme päätytolppaa ruuvattua paikoilleen ja kahteen seinään ikkunat. Oviksi tulee kaksi hieman suurempaa ikkunaa.

Aidan takana oleva metsikkö kuuluu isolle taloyhtiölle, jonka kaikki rakennukset sijaitsevat mäen takana. Jo huhtikuussa lähetimme taloyhtiöön kaupungin sivuilta löytyneen toimenpidelupahakemuksen, koska kahvihuone tulee sijoittumaan niin lähelle rajaa. Neljän metrin etäisyydelle saa rakentaa ilman lupaa, mutta meidän tapauksessa etäisyyttä tulee vain parisen metriä.

Olimme yhteydessä isännöitsijään useita kertoja kevään ja kesän aikana kyselläksemme, mitä lupaprosessille mahtaa kuulua. Lopulta hän ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin. Meiltä meni vähän into rakennuspuuhiin, kun vaarana oli, ettei lupaa heltiäisikään. B-suunnitelma oli, että jätämme rakennelman kokonaan ilman kattoa tai viritämme siihen jonkun markiisintapaisen systeemin. Katottoman kehikon kun nyt saisi kuitenkin pystyttää ilman lupaakin. 

Lisäksi tuli kovat helteet, eikä rakennuspuuhat siksikään houkutelleet. 

Kattoa varten ajattelimme aluksi, että samoista ikkunoista saisi hyvin myös katon. Kunnes tajusimme, etteivät ikkunat tietenkään ole karkaistua lasia ja rikkoutumistapauksessa seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Hui.

Huoneen harjasta suunnittelimme matalaa, kuten talommekin harja on. Katoksi voisimme laittaa kennolevyä, joka on helppo pitää puhtaanakin.

Lomalla heinäkuussa maalailin ikkunoiden karmeja mustiksi, mutta helle pakotti lopettamaan ja homma jäi kesken. Tässä vaiheessa rakennelma on edelleen.

Piha ja koko projekti oli ollut jo hyvän aikaa talviteloilla ja unohduksissa, kunnes marraskuussa viimein kuulimme taloyhtiön isännöitsijästä. Olimme saaneet kahvihuoneellemme luvan! Uudella innolla käymme rakennusprojektin kimppuun keväällä, kunhan lumet sulavat!

Loppukevennyksenä (tai kauhistuksena!) vielä otus, jonka bongasin kaverinsa kanssa terassiltamme. Ei ole törkeydellä rajaa, ei. Nyt talvella noita kavereita ei ole onneksi näkynyt.