Marraskuun reippaat kukkijat

Eipäs ollutkaan vielä viime postauksen lokakuun kukkijat syksyn viimeisiä! Viikonlopun kierrokselta löytyi vielä paljon kukassa olevia, osa toki samoja kuin lokakuussa. Keväällä pergolapenkkiin istutettu tähtiputki intoutui kukkimaan vielä uudelleen. Miten söpö : )

Tämä syysasteri on nätti ja kukkii hulppeasti, mutta on silti pieni pettymys. Honkongista ostamani taimen kuvassa oli nimittäin valkoterälehtinen versio, johon ihastuin kaikessa päivänkakkaramaisuudessaan. Niin että joo, ei tämä kyllä valkoinen ole. Eikä ole eka eikä tokakaan  kerta Honkkarin taimien kanssa : (

Syysleimu Créme de Menthe kukki hysteerisesti ja vielä marraskuun kunniaksi avasi muutaman kukan. Aika paljon valjumpi versio kuin loppukesällä, mutta iloa tuottava silti!

Kesäkukkaistutuksen neilikka vielä jaksaa muutaman kukan voimin, vaikka kaverit vierellä jo ruskettuu.

Syysasterit ovat pettämättömiä syyskukkijoita. 

Ei enää ihan kukassa, mutta yltiösuloinen nauhuksen siemenrypäs. 

Ensimmäiset pihani syysmyrkkyliljat alkoivat kasvaa pussissaan, ennenkuin sain ne maahan syysloman jälkeen. Kelmeän väriset alut kiertelivät pussin reunoja ja tunkivat uloskin. Istuttamisen jälkeen on tullut ryhtiä ja väriä. Ihania nämä!

Muita sipuleitakin istutin, tuttuun tapaan narsissia ja sitten muutamaa krookusta. Tulppaaneista olen luopunut, koska niistä on usein ollut vain yhden kevään ilo. Harmi, koska kauniita sipuleita on kaupoissa hyllyt väärällään. On onneksi narsisseissakin valinnan varaa ja kauniita vaaleita sävyjä. Ainiin, ja laukkojakin istutin! Pieniä ja isoja. Toivottavasti ne kasvavat keväällä hyvin.

Lämpimiä kelejä on luvattu koko marraskuulle. Saa nähdä, löytyykö pihalta kukkivia kasveja vielä joulukuussakin! : )))

Syksyn viimeiset

Jatketaan vähän samoilla linjoilla kuin edellisessä postauksessa ja nautitaan vielä viimeisistä kukkijoista. Tai tällaisista rujon kauniista siemenkodista : )

Pionien siemenkodat ovat avautuneina melko vänkiä. Tulee elävästi mieleen hirviön kita Stranger Things -sarjassa. Onneksi nämä ovat vain pieniä ja ihan viattomia.

Koristemansikka Pink Panda on lähtenyt reippaasti seuraavalle kukintakierrokselle. Muut kukat ovat lyhytvartisia ja lymyävät lehvistön suojissa mutta tämä yksilö ottaa syksystä kaiken irti ja kurottelee taivaisiin. Ja ihan kirkkaan pinkkinä!

Syysastereilla on todella hyvä syksy. Purppurakeijunkukkakin pistää vielä parastaan. Taustakuorossa  kellastuvia liljanlehtiä ja pionin lehtiä, muun muassa. Aika villi meininki tässä penkissä, perennat ovat jo kasvaneet isoiksi ja täyttävät tilaa hyvin.

Lähikuvassa keijunkukan lehtiä, joissa on hienot värit. Tarkempaa nimeä tälle yksilölle ei ole, ostin sen viime syksynä ruukkuistutukseen ja laitoin ennen talvea maahan. Selvisi hyvin, jipii!

Syyshortensiani ovat selvästi kärsineet kesän kuivuudesta. Lehdet ovat pienet ja kukat ihan kituliaan kokoiset. Hauskana kontrastina näille silti hopeapensaan lehdet.

Tässä vielä samaa kaivopenkkiä kuin edellä, mystisemmässä tummuudessa vain. Yksi matala koristemansikkakin päässyt kuvaan.

Suklaakosmos on jaksanut kukkia ruukussaan ahkerasti. Harmi, ettei tämä talvehdi! En voi ymmärtää, miten kukan väri voi ollakin noin ihana!

Vielä kukkii

Kiersin eilen pihaa ja otin kuvan lähes kaikista kukkivista. Niitä löytyi yllättävän paljon!

Kaunopunahattu on melko luotettava kukkija, tänä vuonna kukat ovat olleet ehkä vähän tavallista pienempiä. Houkuttelee hyvin perhosia ja näitten pallopäät ovat hauskoja kukinnan loputtuakin.

Ihailin Sailan pulskaneilikkaa ja heti kohta sainkin häneltä vinkin, että Muhevaiselta löytyy taimia! Satuin vierailemaan siellä syyskuun ekana, jolloin heillä oli jo osasta perennoista tarjous "4 kpl kympillä". Olen tosi iloinen tästä ´pulskiksesta`, sen harottavat kukat on niin sympaattiset!

Syyskukkijoihin tuo draamaa tarhasalkoruusu "Black night´. Nupulla tämän lehdet on todella ihan mustat, valossa sitten supertummat viininpunaiset. 

Tarhaviinikärhö ´Mme Julia Correvon´ on kukkinyt jo pitkään, eikä loppua näy. Nämä kapeahkot lehdet on aika jännät.

Jos annettaisiin palkinto hysteerisimmin kukkivalle syyspuolen perennalle, niin sen saisi ehdottomasti syysleimu ´Créme de Menthe` Kukkatertut ovat isoja ja niitä on paljon!

Vaaleanpunaiset pulloharjakukat kuuluvat komealoppiolle. Kovin näyttävät kukat eivät ole, mutta lehdistö korvaa tässä paljon. Ne ovat runsaat ja kauniin liuskaiset jo alkukaudesta.

Alkukesästä pikkuruisena taimena hankittu valkoinen lupiini (kirjolupiini ´Mini Gallert White`) innostui kukkimaan jo. 

Myskimalvasta löytyi vielä yksi kukka. Tämä on kyllä kiitollinen kukkija viihtyessään. Jostain penkistä se on hävinnyt tai kituuttaa, mutta kaiken kaikkiaan tämä on kyllä aika sinnikäs.

Sain kesällä anopiltani kukkatuliaisina muutaman mehitähden ja istutin ne etupihalle. Hieman olin epäileväinen, että meinaako ne ollenkaan kasvaa, mutta epäilyt näyttäisi olleen turhia. Toinen juttu sitten, miten selviävät talvesta...

Nepalinhanhikki on ehkä yksi söpöimmistä : )

Pallohortensia on yksi harvoista pihamme alkuperäiskasveista. Sillä on mahtava kasvuvoima muutamassa pihan kolkassa. Tämä yksilö kasvaa heikommassa maassa, mutta pari pallokukintoa se silti oli innostunut kasvattamaan. Ne isommat on suunnilleen lapsen pään kokoisia, tämä on sellainen pienen nyrkin kokoinen.

Syysasterit ovat kukkapenkeissäni aika uusi tuttavuus. Hankin muutamia nimettömiä, Pirkko Kahilan kasvattamia taimia muutama vuosi sitten. Ne viihtyvät hyvin ja ovat vähän levinneetkin. On tosi kiva, että löytyy myös tällaisia melko myöhään kukkivia yksilöitä pihalta. Muutama kukka on auki, mutta ihan hirveästi on vielä nuppuja jäljellä. Pari ovat sellaisia, jotka eivät vielä koskaan ole kukkineet ja näitä odotan erityisen innostuneesti.

Muhevaisen alesta tuli mukaan myös pieni syysleimun alku, jonka kukassa on ihan hento veelaenpunainen vivahde. ´Fashionable Early Crystal´ on tämän jalo nimi.

Vielä yksi pieni valkoinen! Valkoalpilla on kokoelma söpöjä pikku kukkia viuhkan muodossa.

Sellainen maratooni! Jaksoiko kukaan tänne asti?

Kesän ja syksyn taitekohdassa

Ilmassa alkaa olla jo vähän syksyä. Pihablogi on laiskotellut niin monta viikkoa, että on aika vähän katsoa takaisin kesään päin. 

Joka ikinen vuosi käy samoin, että innostusta pihan kanssa riittää maksimissaan juhannukseen, sitten se katoaa aivan kokonaan. En haluaisi, että se menisi niin, mutta joka vuosi kuitenkin huomaan saman jutun. Toivon vaan, että syksyksi tulisi edes vähän innostuksen poikasta, vaikka edes muutaman syysistuturuukullisen muodossa.

Kesäkukat eivät ainakaan enää näytä näin hyviltä, muutama valju ja pieni kukka on enää jäljellä. Tämä petunia oli kyllä kiva ja erikoinen, iloa siitä riitti, vaikka helle sitä kurittikin.

Luumuja tulee paljon, ja ne ovat toki jo sinertäviä. Muutama kypsä yksilö on tullut maistettua, mutta pääsato on vasta kypsymässä. Jos olisi oikein reipas, niin keittelisi joulutorttuhillot!

Reunuspäivänkakkara oli jo ruukkutaimena ponteva ja onkin kasvanut ja kukkinut istuttamisenkin jälkeen hyvin.

 Mysteeririkon kukat ovat kivat ja kukkavana oli hirmuisen pitkä. 

Tarkempaa nimeä tälle ei ole edelleenkään olemassa.

Grönlanninhanhikki kasvaa etupihan kivikossa, mutta kesän kuivuus koetteli sitäkin.

Vaikka syksy on toinen lempivuodenaikani, on kesän jälkeen aina vähän tyhjä olo. Tällaisen lämpöisen näköisen tyhjän pesän jättivät kuusitiaiset jälkeensä kesäkuussa. Kyllä tuolla varmasti kelpasi poikasten köllötellä ja kasvaa. Ensi kevättä ja uutta poikuetta jo odotellen : )

Kesän värejä

Puutarhahanskat on olleet muutaman viikon tiskissä, innostus on kadonnut mystisesti jonnekin. Vaikka en suuri jalkapallon fani olekaan, tulee iltaisin kumminkin katseltua sitä ja neulottua samalla. Puutarhaan ei siis oikein ehdi : )

Kyllä se into varmaan sieltä taas tulee, olisi muutama nurkka viimeistelemättä ja kai niitä rikkaruohojakin pitää alkaa vähän kurittamaan.

Takapihalla kaivopenkissä kukkii tarhakurjenmiekka peruukkipensaan suojissa. 

Pionit kukkivat ihanasti monessa penkissä ja niitä on nuuhkuteltu ahkerasti (paitsi sitä, joka haisee raadolle!) Tässä ´Do tell´ja ´Eden´s Perfume´

Samat pionit vähän kauempaa, ´Do tell´tuolla takana. Edessä pitäisi olla sekä ´Eden´s perfume´että ´Raspberry sundae´. Toinen kasvaa ihan hillittömällä voimalla, toisessa on vaan muutama varsi. Ja kummankin kukka on lähes samanlainen! En nyt yhtään tiedä, kumpi on kumpi. Kun tuossa raspberryssä pitäisi olla vaaleanpunaisia sävyjä, mutta sekin on kelta-vaaleanpunainen. Outoa.

Marjakuusipenkin perinteisen lehtoakileijan lehdissä on hauskat sävyt. Tämä kukki tänä vuonna jotenkin kituliaasti, kuten muutkin akileijani. Selvästi huono vuosi niille, varmaan ne eivät tykäneet kevään rankasta kuivuudesta.

Luumuja on Sinikassa kypsymässä ihan tajuton määrä. Toivotaan pitkälle lämmintä loppukesää, jotta saadaan paljon vaikkapa luumusoseainesta!

Kesäkukkia istutin tänä vuonna vain vähän, tässä äitienpäiväksi hankittu erikoisen värinen petunia, sen kainalossa pilkistää neilikka. 

Hienoon suunnitelmaani harmonisesta valko-vaaleanpunaisesta etupihan penkistä on tullut särö. Tunkeilijana väärän värinen hollanninkuejnmiekka! Tässä kuvassahan on suoranainen Suomi100 -teema : ))

500 kiloa männynkuorikatetta

Katetta on nyt levitelty yhteen jos toiseenkin paikkaan pihan eri kolkissa. Tämä ´sivupihan´ alue on ollut vähän murheenkryyni aina. Neljä tai viisi vuotta sitten koitin kitkeä täältä heinät ja kielot ja istuttaa tilalle toisaalta siirrettyjä angervoja ja syyshortensiaa. Se onnistui vain osittain, heiniä ei enää näy, mutta kieloille en voinut mitään: niitä vaan pukkaa joka kolosesta. Nyt tasoitin maata vanhan nurmikon palasilla, rakensin muurin reunaan (siirsin ne viiden metrin päästä etupihan penkistä, joka meni kokonaan uusiksi) ja peitin koko alueen katekankaalla. Yhteen koloseen istutin takapihalta nappaamaani viiruhelpiä, joka tuokin kivasti valoa tähän hämärään kolkkaan. On todennäköistä, että kieloa vielä yrittää kasvaa ainakin reunoista pursuamalla, mutta ne on kuitenkin sitten helpompi napsia vaikka yksitellen pois.

Katekangas tursuaa muurin alta nyt vähän rumasti, mutta ajatuksena on kattaa tuo maa (josta myös tunkee kieloa) kankaalla ja kivituhkalla tai sepelillä. Nyt maa on niin korppua, ettei siinä kielojen nyhtämisen jälkeen kasva mikään. 

Pieni alue, mutta olen niin iloinen, että siinä viimein on joku kesävämpi ratkaisu!

Toinen pienempi paikka, johon männynkuorikatetta kärräsin, on takapihan sivustalla oleva päärynä- ja luumupuun alusta. Siinä oli ennen kiveys, koska nurmikkoa tai kukkapenkkiä siihen ei voinut laittaa ja kiviä oli vanhalta pihalta jäänyt tyhjänpantiksi. Nyt niitä kiviä tarvittiin etupihalla, joten kate korvasi ne. Samalla laajensin ´päärynäpuupenkkiä´, sillä hamstraamistani euron taimista osa oli keltaisia/oransseja (=päärynäpuupenkin värit). Sinne meni tulikellukkaa, tarhakellukkaa, siperianunikkoa ja keltakukkaisia maksaruohoja.

Ja tämä alue nieli tietenkin suurimman osan katteesta, kuten oli tarkoituskin. Maa viettää alas aitaa kohden ja tämä oli tietysti ongelma katteen levittämistä ajatellen. Korotin maata nurmikon palasilla, joita hedelmätarhan maasta irrotin. Mies rakensi muutaman laudan korkuisen seinämän ja survoin katekankaan tuohon seinämään asti ja koko alue voitiin päällystää männynkuorikatteella.

Viime yönä havahduin ongelmaan, että miten jatkossa lannoitan omenapuut? Olen aina tehnyt maahan puiden lehdistön alalle rautakangella kolot, joihin olen lannoitteen jemmannut. Nyt kun maassa on katekangas, homma menee hankalammaksi. On varmaan pakko tehdä reikiä kankaaseen ja tukkia ne sitten lannoittamisen jälkeen mahdollisimman tiiviisti, ettei rikkaruohot pääse läpi. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden lannoittaminen on kuitenkin niin välttämätöntä, että se on vaan pakko tehdä. Mietitään yksityiskohtia lisää sitten syksyllä, kun on syyslannoitteen levittämisen aika.

Kottikärryillä on ehdottoman tärkeä virkansa puutarhatöissä, mutta tämäkin kärry on osoittautunut oivalliseksi apuvälineeksi. Kyseessä on nokkakärryt, jotka saa myös tuollaiseksi käteväksi lavetintapaiseksi kärryksi. Näillä kärräsin kiviä takapihalta etupihalle ja muutkin välineet tällä siirtyy hyvin paikasta toiseen.

Kaivopenkissä kasvaa rehevänä pionit ja jättipoimulehdet. Keijunkukista tulee kellertäviä ja ruosteenoransseja väripilkkuja, samoin peruukkipensas antaa vähän kontrastia.

Pergolapenkkiin on tehty laajennus, johon pääsi yksi uusi pioni (Primevere) ja pikkutaimia kuten hentohöyhenheinää ja valkoinen salkoruusu. Tästä piti kitkeä nurmikon alla kasvanutta vuohenputkea, joten iso osa oli mullalla. Laitoin reunaan nurmikon siirteitä, mutta ne on tietysti jo ihan ruskeita. Lopulta tuo reuna pitää kantata siistiksi, kunhan siirteet juurtuvat (jos juurtuvat).

Loppuun vielä alapuolelta pronssisena hohtavat ja päältä viininpunaiset peruukkipensaan lehdet.