Kahvihuoneprojektin kuulumiset

Pitkästä aikaa pihan kuulumisia!

Kuvatkin ovat jo vanhoja, mutta koska kyseessä on yhä jatkuva projekti, parempi tallentaa alkuosan tilanne vaikka näin myöhässäkin. Projekti luuraa tuolla pihan takaosassa, kauniissa marraskuun valossa. 

Loppukesällä rakennus nousi pystyyn osittain. Saimme kolme päätytolppaa ruuvattua paikoilleen ja kahteen seinään ikkunat. Oviksi tulee kaksi hieman suurempaa ikkunaa.

Aidan takana oleva metsikkö kuuluu isolle taloyhtiölle, jonka kaikki rakennukset sijaitsevat mäen takana. Jo huhtikuussa lähetimme taloyhtiöön kaupungin sivuilta löytyneen toimenpidelupahakemuksen, koska kahvihuone tulee sijoittumaan niin lähelle rajaa. Neljän metrin etäisyydelle saa rakentaa ilman lupaa, mutta meidän tapauksessa etäisyyttä tulee vain parisen metriä.

Olimme yhteydessä isännöitsijään useita kertoja kevään ja kesän aikana kyselläksemme, mitä lupaprosessille mahtaa kuulua. Lopulta hän ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin. Meiltä meni vähän into rakennuspuuhiin, kun vaarana oli, ettei lupaa heltiäisikään. B-suunnitelma oli, että jätämme rakennelman kokonaan ilman kattoa tai viritämme siihen jonkun markiisintapaisen systeemin. Katottoman kehikon kun nyt saisi kuitenkin pystyttää ilman lupaakin. 

Lisäksi tuli kovat helteet, eikä rakennuspuuhat siksikään houkutelleet. 

Kattoa varten ajattelimme aluksi, että samoista ikkunoista saisi hyvin myös katon. Kunnes tajusimme, etteivät ikkunat tietenkään ole karkaistua lasia ja rikkoutumistapauksessa seuraukset voisivat olla kohtalokkaat. Hui.

Huoneen harjasta suunnittelimme matalaa, kuten talommekin harja on. Katoksi voisimme laittaa kennolevyä, joka on helppo pitää puhtaanakin.

Lomalla heinäkuussa maalailin ikkunoiden karmeja mustiksi, mutta helle pakotti lopettamaan ja homma jäi kesken. Tässä vaiheessa rakennelma on edelleen.

Piha ja koko projekti oli ollut jo hyvän aikaa talviteloilla ja unohduksissa, kunnes marraskuussa viimein kuulimme taloyhtiön isännöitsijästä. Olimme saaneet kahvihuoneellemme luvan! Uudella innolla käymme rakennusprojektin kimppuun keväällä, kunhan lumet sulavat!

Loppukevennyksenä (tai kauhistuksena!) vielä otus, jonka bongasin kaverinsa kanssa terassiltamme. Ei ole törkeydellä rajaa, ei. Nyt talvella noita kavereita ei ole onneksi näkynyt.

 

Pihasuunnitelmista ja piirroksista

Tällainen postaus löytyi luonnoksista, olen tehnyt tämän syyskuussa 2018. Eipä tämä kauhean paljon ole vanhentunut, joten julkaistaan pois kuleksimasta!

* * *

Talomme on valmistunut vuonna 1964, rakennusmestari on sen itselleen ja perheelleen piirtänyt ja epäilemättä myös suurelta osin rakentanut. Kuulemma piha on ollut alunperin suunnilleen pelkkää metsää, puita on kasvanut tontilla paljon.

Alkuperäiset asukkaat myivät talonsa 90-luvun alussa ja seuraavat omistajat alkoivat laittaa pihaa. He tilasivat puutarhasuunnitelman Maj-Lis Rosenbröijeriltä, jonka käsialaa on mm. Mäntyniemen puutarha. Talomme pihasta hän suunnitteli helppohoitoisen monine pensaine ja alppiruusuineen. Uudet asukkaat kaadattivat tontilta yli 50 puuta ja toteuttivat suunniltelmasta suuren osan melko tarkastikin. Oikeastaan vaan kasvimaa ja muutama pensasryhmä jäivät toteuttamatta. Harmillisesti esim. omenapuut jäivät heiltä istuttamatta.

Kasvilistalla oli paljon pensaita ja vain ihan muutamaa perennaa. Tietyt osat suunnitelmaa ovat mielestäni kivoja, esim. etupihan tuomipihlajat ja tuiviot, mutta angervopensaille ja varsinkaan kanukoille en voi sanoa lämpeneväni. Teimme ensimmäisinä vuosina hervottoman suuren työn hankkiutuessamme lähes kaikesta täysin villiintyneestä kenukasta eroon. En muistele tuota aikaa lämmöllä! 

Terassin alue oli jotenkin omituisesti suunniteltu ja toteutettu vieläkin omituisemmin. Päästäkseen laudoitetulle terassialueelle, piti ottaa useita askeleita terävillä kivillä. Tuohon asiaan saimme muutoksen laajentamalla terassia keväällä 2013. Nyt voi vaikka sukkasilleen kirmata ympäri ämpäri!

Tähän piirrokseen olen koittanut kirjata vanhaa pohjaa muokkaamalla kaikki nykyiset jutut. Tai siis kuvahan on jo vanha, tilanne on ehkä joltain vuodelta 2014. Kuten jäljistä näkyy, piirroksen päivittäminen on ollut aika haasteellista, mutta muistan sen olleen kuitenkin ihan hauskaa puuhaa. Kuvaa tulisi kyllä oikeastaan uudelleen päivittää, sillä trampoliini on poistunut ja uutena isompina elementteinä on tänä keväänä toteutetut pergola ja hedelmätarha. 

Katkoviivoilla näkyy oikeassa reunassa edelleen vain haaveissa oleva projekti ´Kasvihuone´. Koko hyötytarhapuoli (kasvatuslaatikot) ovat olleet koko vuoden täysin hunningolla, joten jos meille kasvihuone tulisi, siellä ei todennäköisesti kasvaisi tomaatteja tai kurkkuja, vaan olisi enemmänkin huvimaja. Siihen tarkoitukseen taas tuo paikka ei ole ollenkaan sopiva. Niinpä odottelemme edelleen insipraatiota vanhojen ikkunoiden käyttötarkoituksesta vailla mitään kiirettä. (Tähän kohtaan päivitys toukokuussa 2021, kahvihuone on työn alla! Yhtä hunningolla on kasvatuslaatikot kuin muutama vuosi sittenkin, uusimme sentään mansikat viime keväänä : )) ) 

Eilen (siis syksyllä 2018!) löysin kasvatuslaatikosta kauniin sitruunankeltaisena kukkivan kukan ja totesin sen rucolan kukaksi. Viime kesän siemenestä on näköjään lähtenyt kasvamaan uusi alku siihen laatikkoon, jonne keväällä tuikkasin siemenperunat. Muutamat potut olemme maasta kaivaneet, mutta kitukasvuisia ovat. Mansikkaa taas tuli tänä vuonna 0 kpl. Raakileita oli, mutta ne kuivuivat kokoon. No, aina ei voi onnistua : ))

Koska jotain tolkkua ja järjestystä kukkapenkkeihin täytyisi saada myös paperilla, olen joskus aikaisemmin koittanut piirrellä tällaisia pallerokaavioita. Alkuvuosina istutusten ja siirtämisten määrä oli niin suuri, että oli ihan pakko laittaa asioita ylös. Nykyään muistan jo melko hyvin, missä mitäkin kasvaa, jopa keväällä ; ). 

Pallerokaaviot oli myös vaikeita toteuttaa, koska usein unohtui välistä joku ja koko homma meni plörinäksi tai sitten mittasuhteet eivät muuten vaan täsmänneet. Näitä on hauska katsella ja muistella, miten näitä piirtäessä iski lievä epätoivo.

 Uusimmat kaavakuvat noudattaa samaa pallerolinjaa, mutta seassa on mystisiä x -merkintöjä ja numeroita. 

Nykyään pidän yllä pelkkiä kasvilistoja, joista kirjoitin keväällä. 

Niillä pärjäilee ihan hyvin, mutta kokonaan uusista penkeistä (esim. pergolan ympärillä) olen tehnyt summittaiset piirrokset. Niistä oli apua 

* * *

Näköjään lausekin jäi kesken syksyllä 2018! Mistähän niissä oli apua?

Näin keväällä pitää aina pinnistää muistiaan uusimpien kasvien osalta. Huomasin, että olin syksyllä merkinnyt  exceliin yhteen kukkapenkkiin lehtotesman. Kuvaa ei löydy, eikä muutakaan tietoa. Mikä ihmeen lehtotesma? Täytyy varmaan guugeletella, miltä sellainen oikein näyttää ja katsella kukkapenkkiä sillä silmällä, jos sellainen vaikka nousisi. Ja kaiken tämän jälkeen vannon taas pyhästi, että teen syksyisin paremmat muistiinpanot ja otan uusista kasveista kuvan. Syysalet on aina niin hauskoja, tekee yllättäviä löytöjä, nakkaa ne johonkin kohtaan kukkapenkkiä ja kevään tullen autuaallinen unohdus on koittanut. Tämänkin on kuitenkin oleellinen osa puutarhavuotta! Syysaleja jo odottelen, vaikka tämä lieneekin asia, jota ei saisi toukokuussa ääneen sanoa : ))

Lämpöaallon herättämät

Ihanin harppauksin on kevät edennyt mielettömässä lämmössä! Vaikka nyt on viilentynytkin, se ei haittaa hyvin alkanutta kasvuspurttia. Puissakin jo vihertää, mikä on harvinaista näin ennen vappua.

Etelänkevätesikot pihallani ovat pääsääntöisesti keltaisia, mutta tässä yhdessä ryppäässä on muutama punainenkin.

Vihervalkovuokot ovat avautuneet! Eipä ole terälehdet vihreät, kuten luulin, mutta tuo keskusta on varsin vihreä ja iso. Söpöjä joka tapauksessa nämä minivuokot : )

Pikkupihlaja-angervo ´Sem´, joka on istutettu viime keväänä, voi hyvin. Tykkään näistä lehtien väreistä tosi paljon. Muotokin on kiva.

Sitruunaperhonen lenteli kaivopenkissä alkuviikosta. Ihana näky! Sen sijaan rikkaruohot ja roskat esikon ympärillä EI ole ihana näky, tässä kohtaa riittää vielä siivottavaa...

Koiranhammasliljat kasvavat ja voivat hyvin. Hankintalistalla on syksyksi lisää näitä, vaaleanpunaiset olisi kivoja. Nämä liljani ovat lajia ´White Beauty´, sellaisia kermanvalkoisia.

Karviaspensaassakin on jo ihan kunnon silmut.

Näitä istutin pergolapenkkiin syksyllä, mutta vielä en ole ehtinyt lapusta tarkistaa, että mitä nämä oikeastaan ovat. Nättejä joka tapauksessa, nuputkin on kivan raidalliset.

Pulskaneilikkaa hankin syksyn taimialesta ja lumien sulettua tämä näytti vaan kuivalta kasalta. Onneksi sieltä pukkaa vihreää kuitenkin! Nuo ruskeat osat ovat kyllä edelleenkin ihan menetetyn näköisiä, ihan ihme, että elämää silti löytyy. Tässä on hauska, hapsottava vaaleanpunainen kukka.

Iso prpjekti, tramppakuopan täyttö, alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla. Viime kesän ajan kärräsimme sinne kaikki puutarhajätteet ja alimmaiset ovatkin jo ihan hyvin maatuneet. Nyt keväällä levitin kaiken päälle suodatinkankaan ja aloin tasoittamaan reunakorotuksia. Otin nurmikon irti pieninä palasina ja tasoitettuani mullan istutin palaset uudelleen. Tässä etualalla näkyykin palasista koottua nurtsia, siksi reuna on niin epätasainen. Ellin vasemmalla puolella olevaan kuoppaan olisi tulossa Valkea kuulas -omenapuu.

Elli tarkastelee uutta multaa, jonka lisäsimme kuoppaan. Huomautettavaa löytyy, multakerros joustaa monesta kohdasta, koska alla on vielä maatumatonta lehteä ja oksaa. 

Meille on tulossa ylioppilasjuhlat, joten alue on nyt vaan saatava joten kuten kuntoon. Istutamme tuohon nyt nurmikkoa ja toivomme, että 1.6. se vihertäisi edes vähän. Ensi keväänä alue tulee melko varmasti olemaan vielä enemmän kuopalla, jolloin siihen pitää lisätä multaa vielä reilusti. Mikään pihan kaunistus tämä nurkka ei tällaisenaan ole, mutta ehkä hieman kauniimpi jo kesäkuussa : )

500 kiloa männynkuorikatetta

Katetta on nyt levitelty yhteen jos toiseenkin paikkaan pihan eri kolkissa. Tämä ´sivupihan´ alue on ollut vähän murheenkryyni aina. Neljä tai viisi vuotta sitten koitin kitkeä täältä heinät ja kielot ja istuttaa tilalle toisaalta siirrettyjä angervoja ja syyshortensiaa. Se onnistui vain osittain, heiniä ei enää näy, mutta kieloille en voinut mitään: niitä vaan pukkaa joka kolosesta. Nyt tasoitin maata vanhan nurmikon palasilla, rakensin muurin reunaan (siirsin ne viiden metrin päästä etupihan penkistä, joka meni kokonaan uusiksi) ja peitin koko alueen katekankaalla. Yhteen koloseen istutin takapihalta nappaamaani viiruhelpiä, joka tuokin kivasti valoa tähän hämärään kolkkaan. On todennäköistä, että kieloa vielä yrittää kasvaa ainakin reunoista pursuamalla, mutta ne on kuitenkin sitten helpompi napsia vaikka yksitellen pois.

Katekangas tursuaa muurin alta nyt vähän rumasti, mutta ajatuksena on kattaa tuo maa (josta myös tunkee kieloa) kankaalla ja kivituhkalla tai sepelillä. Nyt maa on niin korppua, ettei siinä kielojen nyhtämisen jälkeen kasva mikään. 

Pieni alue, mutta olen niin iloinen, että siinä viimein on joku kesävämpi ratkaisu!

Toinen pienempi paikka, johon männynkuorikatetta kärräsin, on takapihan sivustalla oleva päärynä- ja luumupuun alusta. Siinä oli ennen kiveys, koska nurmikkoa tai kukkapenkkiä siihen ei voinut laittaa ja kiviä oli vanhalta pihalta jäänyt tyhjänpantiksi. Nyt niitä kiviä tarvittiin etupihalla, joten kate korvasi ne. Samalla laajensin ´päärynäpuupenkkiä´, sillä hamstraamistani euron taimista osa oli keltaisia/oransseja (=päärynäpuupenkin värit). Sinne meni tulikellukkaa, tarhakellukkaa, siperianunikkoa ja keltakukkaisia maksaruohoja.

Ja tämä alue nieli tietenkin suurimman osan katteesta, kuten oli tarkoituskin. Maa viettää alas aitaa kohden ja tämä oli tietysti ongelma katteen levittämistä ajatellen. Korotin maata nurmikon palasilla, joita hedelmätarhan maasta irrotin. Mies rakensi muutaman laudan korkuisen seinämän ja survoin katekankaan tuohon seinämään asti ja koko alue voitiin päällystää männynkuorikatteella.

Viime yönä havahduin ongelmaan, että miten jatkossa lannoitan omenapuut? Olen aina tehnyt maahan puiden lehdistön alalle rautakangella kolot, joihin olen lannoitteen jemmannut. Nyt kun maassa on katekangas, homma menee hankalammaksi. On varmaan pakko tehdä reikiä kankaaseen ja tukkia ne sitten lannoittamisen jälkeen mahdollisimman tiiviisti, ettei rikkaruohot pääse läpi. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden lannoittaminen on kuitenkin niin välttämätöntä, että se on vaan pakko tehdä. Mietitään yksityiskohtia lisää sitten syksyllä, kun on syyslannoitteen levittämisen aika.

Kottikärryillä on ehdottoman tärkeä virkansa puutarhatöissä, mutta tämäkin kärry on osoittautunut oivalliseksi apuvälineeksi. Kyseessä on nokkakärryt, jotka saa myös tuollaiseksi käteväksi lavetintapaiseksi kärryksi. Näillä kärräsin kiviä takapihalta etupihalle ja muutkin välineet tällä siirtyy hyvin paikasta toiseen.

Kaivopenkissä kasvaa rehevänä pionit ja jättipoimulehdet. Keijunkukista tulee kellertäviä ja ruosteenoransseja väripilkkuja, samoin peruukkipensas antaa vähän kontrastia.

Pergolapenkkiin on tehty laajennus, johon pääsi yksi uusi pioni (Primevere) ja pikkutaimia kuten hentohöyhenheinää ja valkoinen salkoruusu. Tästä piti kitkeä nurmikon alla kasvanutta vuohenputkea, joten iso osa oli mullalla. Laitoin reunaan nurmikon siirteitä, mutta ne on tietysti jo ihan ruskeita. Lopulta tuo reuna pitää kantata siistiksi, kunhan siirteet juurtuvat (jos juurtuvat).

Loppuun vielä alapuolelta pronssisena hohtavat ja päältä viininpunaiset peruukkipensaan lehdet.

Multasormille töitä

Pieni vuokkoni kukkii! Tarkempaa nimeä tälle ei ole tiedossani, se on vaan "vuokko". Söpö sellainen kuitenkin, kukat ovat melko pienet, pienemmät kuin kahden euron kolikko.

Illakko kukkii uskollisesti joka vuosi. Ihanan perinteinen tämä, ei mikään erityinen kaunotar, mutta persoonallinen kuitenkin. Tästä tulee ilmeisesti hyvä tuoksu varsinkin iltaisin, mutta en ole ehtinyt yhtään sitä tuoksuttelemaan, sillä iltaisin kaadun sänkyyn täysin väsyneenä puutarhan töistä ; )

Kaivopenkissä kukkii lupiini, joka on siemenestä kasvatettu ensimmäisenä puutarhakesänämme 2012. Se on nimeltään ´My Castle´.

Valon siivilöityessä punaisten peruukkipensaan lehtien läpi ne näyttävät aivan pronssisilta.

Kirjokanukan lehdet ja kukinnot kylpevät auringossa.

Tässä on työmaa, jonka parissa olen uurastanut alkuviikon illat. Nurmen poistaminen kävi ihan työstä, se oli tiivistä kuin betoni. Tein kanttausraudalla siihen kapeita viipaleita, jotka lähtivät armotonta voimaa ja vääntöä käyttäen pienissä erissä irti. Sormet kipeytyivät tosi pahasti ja olivat arat loppuillan ja seuraavan päivän, mutta iltaa kohti aina helpotti ja pääsi taas kidutus- repimishommiin.

Pihalaatoituksen reunaan, autopaikan eteen, piti laittaa noita kiviä, koska kuljen siitä aina pelkääjän paikalle autoon. Kiveys näyttää ehkä oudolta ja epäloogiselta, mutta käytännöllisyys on joskus vaan pakko ottaa huomioon. 

Jotain kasveja olen jo tuonne istutellut. Ihan keskellä on grönlanninhanhikki, josta olinn ehtinyt  haaveilemaan jo monta vuotta. Yksi uusi kiinanpioni on myös (Laura Dessert), ja jakotaimia syysleimusta ja parista keijunkukasta. Keskialueelle tökkäsin myös siirtotaimena takapihalta tuoksumataraa, mutta tuo teko ei tainnut olla kovin järkevä. Nauroin itselleni, että siinä ne on vierekkäin, varjoa suosiva matara ja kivikon paahdetta rakastavat mehitähdet ja maksaruohot!

Alue on vielä myllerryksessä, eikä ollenkaan valmis. Sitä juuttaan nurmikkoakin on vielä tuolla taka-alalla revittäväksi. Ihana kuitenkin päästä siitä eroon.

Takapihalla saimme raudoitusverkon asennettua pergolaan. Valtava pioni kasvaa siinä toisella puolella, joten en varmaan laita tuohon koskaan mitään köynnöstä tms. kasvamaan. Verkko on ihanan ruosteinen ja kivan näköinen sellaisenaan. 

Taustan hedelmätarhaan saimme eilen männynkuorikatteen haettua ja levitettyä. Olimme koko perheen voimin Ämmässuolla lapioimassa katetta peräkonttiin, mutta tyhjensin sen ihan yksin, ja käsin! Taas nauratti että haloo, ihminen, miksi pitää tehdä asiat niin hankalasti? Mutta oikeasti, kauhaisemalla katetta kahden käden väliin sain sen siististi ja tehokkaasti kottikärryyn. Ja taas sormet kiittivät pienestä iltajumpasta : ))

Katetta riitti muutamaan muuhunkin paikkaan, joista varmaan lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä pergola arkiasussaan, nuotiopaikka sadesuojattuna (tulipesän pohja on umpinainen, joten vesi jäisi siihen lillumaan) ja riipputuolitkin varastoituna. Kiveys alkaa olla valmis, vielä hieman kivituhkaa on lisättävä ja laattojen väliin laitamme vielä mustaa saumaushiekkaa. Vaikka tässä sadesuojauksia onkin, eihän täällä kunnolla ole satanut. Muutama hassu kuuro, jossa maa on hieman kostunut. Nyt onkin taas lämmintä luvassa : )

Mukavaa viikonlopun odotusta!

Pirja, sittenkin!

Juuri kun pääsin moittimasta omenapuu Pirjaa kiukuttelijaksi, löysin sieltä peräti yhden kukkaryppään. Selvästi kannatti vähän parjata, niin alkoi tapahtua. Aikamoinen ihme olisi, jos tuohon tulisi edes yksi omena. Toivoa kuitenkin on : )

Vieressä Pekka näyttää mallia, että näin sitä kukitaan.

Pepi-päärynässä heteet ovat vaaleanpunaiset. Voiko ihanampaa enää olla?

Valkoisten kukkien kuvasarjaa jatkaa luontevasti kanadanorvokki, pieni söpöläinen.

Pergola-nuotiopaikkakin on taas edistynyt! Eilen illalla toimitettiin tulipesä ja toinen riipputuolikin on saatu. Niiden kiinnitykseen pitää vielä hankkia koukut, tuo hirttokäysi ei todellakaan ole kätevä eikä ainakaan esteettinen. Maasta puuttuu hiekka ja mahdollinen kiveys sekä tietenkin perennat.

Takana oikealla siintää hedelmätarha, jonka reunakiveys on myös vielä kesken, kivet lojuu tällä hetkellä nurmen päällä, mutta jo nyt näyttää ihanan siistiltä. Takana on kaivopenkki, joka on jo melko vehreä. Kaivopenkin ja hedelmätarhan välinen alue on työn alla ja mietinnässä, että mitä siihen oikein laittaisi. Pensasta ja ruusua, eteen perennaa?

Kirjosiepon ynnä muiden kuulumisia

Puutarhainnostuneen ihmisen saa erityisen helposti houkuteltua pyörälenkille, jos kohteena on taimisto. Lauantaina lähdin miehen seuraksi lenkille (hän juoksi), jotta sain hankittua keltaisen vadelman. Kaveriksi koriin päätyi myös skotlantilainen karhunvatukka.

Keltaista vadelmaa meillä oli edellisen kodin pihalla ja se teki muutaman kerran pari herkullista marjaa. Nyt kun puutarhavadelmille on tulossa kunnon paikka, tarvitaan joukkoon ehdottomasti myös yksi keltainen.

Luumupuu tuntuisi olevan aivan täynnä kukkia. Toivottavasti pörriäiset on nyt ehtineet tehdä työnsä, koska kukat ovat jo lakastumaan päin. No jospa tuosta määrästä muutama luumu tulisi!

Tarhakylmänkukka ´Pinwheel dark red´ kukkii runsaana ja ihanana. Yksi hujoppi on niin korkea, ettei mahtunut samaan kuvaan pikkusisarustensa kanssa.

Pihaesikko on kaunis sahalaitaisine terälehden reunoineen.

Tummajouluruusut kukkivat valtavina puskina. Vielä muutama vuosi sitten niiden kukat syötiin. Luulisin, että asialla oli se metsäjänis, joka talvisin nukkui tässä samassa kukkpenkissä tuijan alla. Pitihän sille siis olla lähiruokaa : ) Se oli jo iso ja komea, vanhan näköinen jänis, joten siitä on varmaan aika jättänyt, kun se ei ole enää näyttäyntynyt. Tietysti on kiva, ettei näitä kukkia ole tarvinnut suojata pariin vuoteen. 

Jäniksen entisen nukkumapaikan vieressä kasvaa pieni metsikkö liuskavaleangervoa. Se viihtyy paikallaan hyvin ja on alkanut levitä. Karsintaa on kohta pakko tehdä, että muillekin jää tilaa. Tämä voisi hyvin menestyä metsäpuutarhassa, joka on tosin vasta suunnitteluasteella.

Tuoksuköynnöskuusama aikoo kukkia ihan pian. Erikoinen rakenne sillä noissa lehdissä ja nupuissa! Odotan tämän kukintaa, sillä sen tuoksu on niin hunajaisen huumaava.

Sitten lisää eläinasiaa. Tyttäremme tekemä linnunpönttö on ollut talven yrttihyllyllä säilytyksessä ja kun aloimme siirtämään sitä terassin maalauksen tieltä, sieltä lehahti lintu. Siirsimme äkkiä pöntön takaisin paikoilleen ja varovasti maalasimme terassin liikuttamatta yrttihyllykköä.

Lintu on kirjosieppo ja oikein reippasti se pesäänsä hoitaa siitä huolimatta, että joudumme välillä puuhastelemaan terassilla. Rakennustöitäkin se on kestänyt ihan hyvin ja rohkeasti lentelee pesään ja pois, vaikka olemme lähettyvillä.

Sitten kannattaa varmaan antaa linnuille vähän enemmän rauhaa, kun poikaset alkavat lentämään.

Pergolan rakennus on edennyt hyvin. Eilen siihen tuli vielä penkki tuohon vasempaan aukkoon ja tänään varmaan penkki saa jatkoa seuraavaankin aukkoon. Keskimmäiseen ja seuraavaan väliin tulee riipputuolit. Ihan oikeanpuolimmaiseen olisi tulossa kevyt ristikko. Haaveilin metallisesta raudoitusristikosta, mutta pergola tarvitsee lisää kunnon tukea. Pylväät ovat niin korkeat, että se vähän huojuu, vaikka itse pylväät ovatkin tukevasti maassa. Saattaa siis olla, että tarvitaan jokin rakennelma, jossa puut ovat ristikkäin ja siten tukevat koko höskää. 

Muutamia kasveja pergolaa kiertävään kukkpenkkiin on jo hankittu, tekee vähän tiukkaa odottaa, että pääsisi siitä istuttamaan!