Kevätkuvamaratooni

Kirjopikarililjat on kuvattava joka kevät, koska aina ne jaksavat ihmetyttää ja ilahduttaa. Ei kai sitä muuta voi kevätkukkijalta vaatiakaan : )

Syksyllä istutetut narsissit ilahduttavat myös, keskusta on kuin sitruunasorbettia!

Hyasintitkin kukkivat melko runsaina pamppuina, tässä tummempi vaaleanpunainen. Toiset on vaaleampia tai valkoisia. Ja aina näiden lähellä ihmetelen, mikä tämä tuoksu on, sitä ei meinaa millään osata yhdistää kevääseen.

Valkoiset kirjokevättähdet on kauniita vähän nuppuisinakin. 

Punakolmilehden nousemista odotin innolla ja siinä se on! Jipii!

Lapsuudenkodin pihalta tuttu Valkeakuulas -omenapuu on vihdoin meilläkin. Takana näkyy hämäävästi hortensian oksia, mutta on tuossa omenapuussakin muutama oksa. Nurmikon vihertymistä vielä odotellaan : )

Elli juoksee tässä mua kohti niin kovaa, ettei ole edes kuvassa tarkka. Kiire, kiire!

Silkkipionissa on mahtava kasvuvauhti. Taimi on ainakin 3 vuotta vanha, joten kukatkin olisi vaihteeksi kivoja. Peukut pystyssä : ) En ole vielä tutkinut lehtien sisuksia, josko siellä joku nupun palleroinen olisi.

Japaninkelta-angervo on ihan pikkuruinen vielä, mutta lehdistö on jo tässä vaiheessa hauskan värinen. 

 Vappupäivänä meillä oli pihalla ulkokalusteiden maalaamo, Elli valvoi laatua. Uusi kukkapenkki, jossa tuo edellisen kuvan angervokin kasvaa, on tuossa keskellä vasemmalle jäävän kaivopenkin ja hedelmätarhan välissä.

Olen siirrellyt metsästä kukkpenkkeihin kevätlinnunhernettä viime kesänä kukinnan jälkeen. Nyt pääsemme ihastelemaan kukintaa omassa kukkapenkissä. Luonnonkukat on jotenkin ihania lisäyksiä ostoperennojen joukkoon. Siirsin uuden penkin reunaan myös kevätpiippoja.

Laukan nuppu sieltä kurkistaa : )

Ja tästä eilisestä sääilmiöstä ei sitten sen enempää. Onneksi se on muisto vain!

P.S. On siellä silkkipionissa nuppuja! Jee : )

Pelakuut

Autotallissa talvehtineet pelakuut voivat hyvin. Nämä kaikki yksilöt ovat viettäneet siellä jo ainakin kaksi talvea (tarkkaan en muista). Viime talvena meillä tehtiin patteriremontti ja autotalliinkin tuli uusi, iso ja enemmän lämpöä tuottava patteri. Pelakuut kuitenkin talvehtivat toisella seinämällä, ikkunan alla, ja siinä kohdassa on näköjään hyvä lämpötila niille edelleen. 

Uutta, ihanan vaalean vihreää kasvua pukkaa jokaisesta surkeasta rangasta, mikä on oikein iloinen asia. Ellikin on tarkistamassa, että juu, kasvaa ne. (Oikeasti hän on kuitenkin vaan seuraneitinä, tärkeä tehtävä sekin!)

Appleblossom Rosebudin pitkät varret hentosin lyhentää hieman, jotta sain pari uutta pistokasta. On ne vieläkin ihan liian pitkät, mutta ei anneta sen haitata.

Tämä yksilö on puolestaan matala, pitkät lehtivarret kohottautuu silti pitkinä kohti valoa.

Nuuh nuuh, ihania nää pelargonit...

Parasta aikaa!

Sade ropisee ulkona ja se tekee luonnolle taatusti hyvää. Tämä viikko on ollut kaikin puolin mainio, kevät on näyttänyt parastaan ja puutarhassa on suorastaan poksahdeltu kukkimaan.

Seuraa suuri otos kukkakuvia, niitä ei varmaan koskaan voi olla liikaa...?

Tarhavarjohiippa viehättää pikkuruisilla, hennoilla kukilla. Kun ne lakastuvat, pääsee ihailemaan kauniita lehtiä. Kukinta on tänä vuonna runsasta ja oikeastaan rupesi tekemään mieli myös sellaista oranssikukkaista versiota...

Raidallinen kielo on tehnyt hienoja lehtiä ja vähän levinnytkin. Jee! Kukkia ei ihan vielä ole näkyvissä, mutta eiköhän niitäkin kohta nähdä.

Tämä karvakukkanen pitää huolen päivittäisistä pihakierroksista. Hyvä, jos saan työpäivän jälkeen kahvit hörpättyä, kun eräällä on niin kova kiire pihalle : )

Koiranhammaslilja kukkii komeasti!

Tavallinen kevätesikkokin on aukaissut kukkiaan. 

Vähän kauempaa kuvattuna esikot ja koiranhammasliljat. Takana on tulikellukkaa, niissäkin on jo isot nuput.

Vuosia sitten istutettu tulppaani päätti tehdä yhden kukan. Onhan se hieno : )

Narsisseja on pihassa auki monenlaisia. Tässä on kivat pyöreät lehdet ja ihanat värit, lajikkeesta ei valitettavasti ole tietoa, nämäkin istutettiin ensimmäisenä puutarhakesänä 2012.

Siniluumu Sinikassa on kukkia! Viereinen päärynäpuu Pepi pitää näemmä välivuoden kukinnassa.

Miten nuo heteet voivatkin olla noin pitkät!

Melkein kevät

Kevätputki (Hacquetia epipactis) kukkii! Onhan se vielä pieni ja vaatimaton, mutta ihan selvästi kukkii kuitenkin.

Niin kylmä on ollut, ettei kevät ole tuntunut edistyvän ollenkaan. Terminen kevätkin lakkasi olemasta, joten ihmekös tuo. Mutta onneksi ensi viikolla pitäisi jo olla noin kymmentä astetta, jee! Sitten luulisi alkavan enemmänkin vihertää.

Karvainen suloisuus, tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris ´Pinwheel dark red´) nostelee jäseniään kohmeisesta maasta. Meillä kasvaa tätä sekä etu- että takapihalla ja etupihan versio on tämä nopeammin kasvava. Takapihallakin on ihan valoisaa, mutta ehkä siinä käy kuitenkin tuuli jotenkin enemmän, että kasvu on hitaampaa.

Toisaalta tietysti kiva, että kukkivatkin vähän eri aikaan, pitempi ilo siis!

Kurilienkirsikka (Prunus nipponica kuriliensis ´Ruby´) poksahtaa kukkimaan ihan just! En malta odottaa, se on kukkiessaan kuin hattaraa! Kuvasatoa seuraa taatusti, siltä ei vaan voi välttyä. Tekisi mieli istuttaa johonkin myös valkeakukkainen kurilienkirsikka.

Tämä haisulikin näyttää kasvavan hyvin. Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) tekee tosin joskus vain vihreää vartta ja lehteä, eikä lainkaan kukkia. Vielä on paha mennä sanomaan, kasvaako tuolta kukkaa vai ei. Toivotaan, että kukkia tulee!

Ja nämä, hartaasti odottamani kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris)! Tässä valkokukkainen yksilö, punaisiakin istutin. Epätarkkana oikeassa reunassa itse asiassa näkyykin punaisen nuppu. Nämä ovat tosi kauniita jo tässäkin vaiheessa.

Ja sitten hirviömonsteri-lehtoängelmä (Thalictrum aquilegifolium) näyttää jo ihan kasvilta, eikä enää alienin aivolta. On niin tanakkaa ja niin purppuraa, että! Kunhan lämpö lisääntyy, niin nuohan ampaisevat kunnon kasvuun!

Ellin lempipaikka on heinikko talon sivustalla, kasvatuslaatikoiden vieressä. Ulkoiluilme ei ole koskaan mitenkään kotikissamainen, vaan enemmänkin vaaniva. Oravia se vähän jahtaa, mutta eihän niiden perään kukaan ehdi.

Heiniä on pureskeltu paljon, kuten kuvastakin erottaa. Rousk rousk.

Tässä vielä laajempi kuva Ellin valtakunnasta. Ihmiselle ehkä tylsin kolkka pihasta! Laatikotkin on vielä ihan hyrskyn myrskyn. Juuri törmäsin Facebookissa muistooni, jonka mukaan 3 vuotta sitten tänä päivänä olin jo kylvänyt porkkanat ja istuttamassa perunoita. Eipä tulisi tänä vuonna sellainen mieleenkään vielä!

Heinikko on itse asiassa enemmänkin kielokko, ainakin keväällä ja alkukesällä. Sieltä niitä piippoja pukkaa, ja jonkun verran valkovuokkoakin. Jonkinlainen metsäpuutarha olisi haaveena tälle alueelle, joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä nurkka on täysin luonnontilassa, eli tekemistä olisi. Ehkä sitten eläkepäivillä : )

Kevättä ilmassa

Ihana kevätaurinko on hellinyt meitä viime päivinä. Hyvää tekee tämänpäiväinen sadekin, ja ensi viikolla pääsee kuitenkin taas pihatöihin.

Elli on nauttinut ulkoilusta erityisen paljon. Vielä reilu viikko sitten ulkoilut olivat melko lyhyitä, varmaan siksi, että maasta hohkasi pikku tassuille kylmää. Tällä viikolla on vaadittu ulos pääsyä heti, kun kotiudun töistä. Ja sehän sopii : )

Ulkona on selvästi tuoksujen ja äänien ilotulitus, ainakin sellaiselle jolla on herkät kissan aistit. Höttiäsiäkin jo vähän lentää ja lintuja ja oravia pitää tuijotella.

Tulppaania pukkaa ja pionien alutkin on bongattu joka puskasta. Suloiset tarhakylmänkukan karvaiset versot nousevat myös, kuvassa lumikellojen vieressä.

Hakuropaju näyttäisi olevan voimissaan, mikäli versojen punaisuudesta voi jotain päätellä.  Elli tarkistaa, että pionien versojen  alkuja todella on nähtävissä.

Istutin syksyllä enimmäkseen valkoisia sipulikukkia. Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia, sillä vielä pari vuotta sitten kaikki valkoiset kukat olivat mielestäni äärimmäisen tylsiä. Mutta ei enää : )

Ihania nämä krookukset!

Kasvimaalaatikon reunalla kukkii yksi urhea valkovuokko. Kaverinsa vähän kauempana ovat vielä nupulla, mutta tälle yksilölle on sattunut erityisen aurinkoinen paikka.

Mikähän tuolla sammaleen seassa tuoksuu?



(Kaikki tämän postauksen kuvat ovat poikani ottamia.)

Oi, mitä ihanin toukokuu!

Tämä toukokuu nyt vaan on niin ihana! Pihalla kasvaa kohisten ja ensimmäiset jo kukkivat. Ja nämä ihanat vaaleanvihreän sävyt!

Viime kesänä reppanataimina hankkimani pari tarhakylmänkukkaa voivat hyvin ja toinen kukkii näin hienosti. Tämän punaisen lajikkeen nimi on Pin Wheel.

Etupihan vinopenkistä kuukahti jo viime kesänä peikonpähkinä, sen tilalle hankin hakuropajun, joka on mallia "pikkupuska", ei siis ole vartettu, kuten kai yleensä on tapana. Niitä olen muutamia kokeillut ja aina ne ennemmin tai myöhemmin paleltuvat talvella. Jospa tämä maata lähempänä kasvava versio vaikka olisi pitkäikäisempi. Sen lehdet ovat niin kauniit, että aina tämä kasvi vaan viehättää!

Koiranhammasliljat kukkivat komeasti tänä keväänä. Lehtien marmorikuvio on todella erikoinen, ja kaunis on kukkakin, Takana häämöttää kevätesikko ja näköjään yksi vuohenputken lehtikin, hyi hyi...

Tässä esikko lähempää. Se on tuotu Turun saaristosta Iniöstä ja muutti vanhan kotimme pihalta nelisen vuotta sitten. Voi hyvin ja kukoistaa! Tänä keväänä bongasin kävelytien varresta metsän reunasta pikkuisia etelänkevätesikoita ja siirsin ne pihaani. Toivon niillekin oikein rehottavaa tulevaisuutta.

Viime keväänä Saaripalstan Sailalta saamani Gold laced -esikko voi myös oikein rehevästi. Tuntuu, että se on tuplannut kokonsa ja kukkia tosiaan pursuaa. Tämä on ihana, ihana, ihana! Saila muuten juuri selvensi kevätesikon ja etelänkevätesikon eroja, kannattaa lukea hänen blogistaan.

Äitienpäivälahjaksi toivoin tänä vuonna riippajalavan ja sellainen nyt takapihallamme nököttää. Entisen kotimme pihalle istutimme sellaisen ja tykkäsin siitä ihan hurjasti. Olisin halunnut sen mukaani, mutta ei sellaista 9-vuotiasta puuta niin vaan muuteta. No, nyt riippajalavapuutos pihassamme on korjaantunut.

Lauantaisilta Marketanpuiston puutarhamarkkinoilta mukaan tarttui yhtä sun toista herkkua, ja yksi niistä on Merimiehensydän -niminen kevätkukkija. Eikös olekin hauskan näköiset kukat? Tämä on sellainen, joka kukittuaan häviää täysin. Täytyykin olla tarkkana myöhemmin kesällä ja syksyllä, ettei runtele tämän juuria.

Niin inspiroivaa aikaa kun tämä toukokuu onkin, välillä pitä vähän levätä. Ja muistaa venytellä varpaita : ))