Pihasuunnitelmista ja piirroksista

Tällainen postaus löytyi luonnoksista, olen tehnyt tämän syyskuussa 2018. Eipä tämä kauhean paljon ole vanhentunut, joten julkaistaan pois kuleksimasta!

* * *

Talomme on valmistunut vuonna 1964, rakennusmestari on sen itselleen ja perheelleen piirtänyt ja epäilemättä myös suurelta osin rakentanut. Kuulemma piha on ollut alunperin suunnilleen pelkkää metsää, puita on kasvanut tontilla paljon.

Alkuperäiset asukkaat myivät talonsa 90-luvun alussa ja seuraavat omistajat alkoivat laittaa pihaa. He tilasivat puutarhasuunnitelman Maj-Lis Rosenbröijeriltä, jonka käsialaa on mm. Mäntyniemen puutarha. Talomme pihasta hän suunnitteli helppohoitoisen monine pensaine ja alppiruusuineen. Uudet asukkaat kaadattivat tontilta yli 50 puuta ja toteuttivat suunniltelmasta suuren osan melko tarkastikin. Oikeastaan vaan kasvimaa ja muutama pensasryhmä jäivät toteuttamatta. Harmillisesti esim. omenapuut jäivät heiltä istuttamatta.

Kasvilistalla oli paljon pensaita ja vain ihan muutamaa perennaa. Tietyt osat suunnitelmaa ovat mielestäni kivoja, esim. etupihan tuomipihlajat ja tuiviot, mutta angervopensaille ja varsinkaan kanukoille en voi sanoa lämpeneväni. Teimme ensimmäisinä vuosina hervottoman suuren työn hankkiutuessamme lähes kaikesta täysin villiintyneestä kenukasta eroon. En muistele tuota aikaa lämmöllä! 

Terassin alue oli jotenkin omituisesti suunniteltu ja toteutettu vieläkin omituisemmin. Päästäkseen laudoitetulle terassialueelle, piti ottaa useita askeleita terävillä kivillä. Tuohon asiaan saimme muutoksen laajentamalla terassia keväällä 2013. Nyt voi vaikka sukkasilleen kirmata ympäri ämpäri!

Tähän piirrokseen olen koittanut kirjata vanhaa pohjaa muokkaamalla kaikki nykyiset jutut. Tai siis kuvahan on jo vanha, tilanne on ehkä joltain vuodelta 2014. Kuten jäljistä näkyy, piirroksen päivittäminen on ollut aika haasteellista, mutta muistan sen olleen kuitenkin ihan hauskaa puuhaa. Kuvaa tulisi kyllä oikeastaan uudelleen päivittää, sillä trampoliini on poistunut ja uutena isompina elementteinä on tänä keväänä toteutetut pergola ja hedelmätarha. 

Katkoviivoilla näkyy oikeassa reunassa edelleen vain haaveissa oleva projekti ´Kasvihuone´. Koko hyötytarhapuoli (kasvatuslaatikot) ovat olleet koko vuoden täysin hunningolla, joten jos meille kasvihuone tulisi, siellä ei todennäköisesti kasvaisi tomaatteja tai kurkkuja, vaan olisi enemmänkin huvimaja. Siihen tarkoitukseen taas tuo paikka ei ole ollenkaan sopiva. Niinpä odottelemme edelleen insipraatiota vanhojen ikkunoiden käyttötarkoituksesta vailla mitään kiirettä. (Tähän kohtaan päivitys toukokuussa 2021, kahvihuone on työn alla! Yhtä hunningolla on kasvatuslaatikot kuin muutama vuosi sittenkin, uusimme sentään mansikat viime keväänä : )) ) 

Eilen (siis syksyllä 2018!) löysin kasvatuslaatikosta kauniin sitruunankeltaisena kukkivan kukan ja totesin sen rucolan kukaksi. Viime kesän siemenestä on näköjään lähtenyt kasvamaan uusi alku siihen laatikkoon, jonne keväällä tuikkasin siemenperunat. Muutamat potut olemme maasta kaivaneet, mutta kitukasvuisia ovat. Mansikkaa taas tuli tänä vuonna 0 kpl. Raakileita oli, mutta ne kuivuivat kokoon. No, aina ei voi onnistua : ))

Koska jotain tolkkua ja järjestystä kukkapenkkeihin täytyisi saada myös paperilla, olen joskus aikaisemmin koittanut piirrellä tällaisia pallerokaavioita. Alkuvuosina istutusten ja siirtämisten määrä oli niin suuri, että oli ihan pakko laittaa asioita ylös. Nykyään muistan jo melko hyvin, missä mitäkin kasvaa, jopa keväällä ; ). 

Pallerokaaviot oli myös vaikeita toteuttaa, koska usein unohtui välistä joku ja koko homma meni plörinäksi tai sitten mittasuhteet eivät muuten vaan täsmänneet. Näitä on hauska katsella ja muistella, miten näitä piirtäessä iski lievä epätoivo.

 Uusimmat kaavakuvat noudattaa samaa pallerolinjaa, mutta seassa on mystisiä x -merkintöjä ja numeroita. 

Nykyään pidän yllä pelkkiä kasvilistoja, joista kirjoitin keväällä. 

Niillä pärjäilee ihan hyvin, mutta kokonaan uusista penkeistä (esim. pergolan ympärillä) olen tehnyt summittaiset piirrokset. Niistä oli apua 

* * *

Näköjään lausekin jäi kesken syksyllä 2018! Mistähän niissä oli apua?

Näin keväällä pitää aina pinnistää muistiaan uusimpien kasvien osalta. Huomasin, että olin syksyllä merkinnyt  exceliin yhteen kukkapenkkiin lehtotesman. Kuvaa ei löydy, eikä muutakaan tietoa. Mikä ihmeen lehtotesma? Täytyy varmaan guugeletella, miltä sellainen oikein näyttää ja katsella kukkapenkkiä sillä silmällä, jos sellainen vaikka nousisi. Ja kaiken tämän jälkeen vannon taas pyhästi, että teen syksyisin paremmat muistiinpanot ja otan uusista kasveista kuvan. Syysalet on aina niin hauskoja, tekee yllättäviä löytöjä, nakkaa ne johonkin kohtaan kukkapenkkiä ja kevään tullen autuaallinen unohdus on koittanut. Tämänkin on kuitenkin oleellinen osa puutarhavuotta! Syysaleja jo odottelen, vaikka tämä lieneekin asia, jota ei saisi toukokuussa ääneen sanoa : ))

Vielä kukkii

Kiersin eilen pihaa ja otin kuvan lähes kaikista kukkivista. Niitä löytyi yllättävän paljon!

Kaunopunahattu on melko luotettava kukkija, tänä vuonna kukat ovat olleet ehkä vähän tavallista pienempiä. Houkuttelee hyvin perhosia ja näitten pallopäät ovat hauskoja kukinnan loputtuakin.

Ihailin Sailan pulskaneilikkaa ja heti kohta sainkin häneltä vinkin, että Muhevaiselta löytyy taimia! Satuin vierailemaan siellä syyskuun ekana, jolloin heillä oli jo osasta perennoista tarjous "4 kpl kympillä". Olen tosi iloinen tästä ´pulskiksesta`, sen harottavat kukat on niin sympaattiset!

Syyskukkijoihin tuo draamaa tarhasalkoruusu "Black night´. Nupulla tämän lehdet on todella ihan mustat, valossa sitten supertummat viininpunaiset. 

Tarhaviinikärhö ´Mme Julia Correvon´ on kukkinyt jo pitkään, eikä loppua näy. Nämä kapeahkot lehdet on aika jännät.

Jos annettaisiin palkinto hysteerisimmin kukkivalle syyspuolen perennalle, niin sen saisi ehdottomasti syysleimu ´Créme de Menthe` Kukkatertut ovat isoja ja niitä on paljon!

Vaaleanpunaiset pulloharjakukat kuuluvat komealoppiolle. Kovin näyttävät kukat eivät ole, mutta lehdistö korvaa tässä paljon. Ne ovat runsaat ja kauniin liuskaiset jo alkukaudesta.

Alkukesästä pikkuruisena taimena hankittu valkoinen lupiini (kirjolupiini ´Mini Gallert White`) innostui kukkimaan jo. 

Myskimalvasta löytyi vielä yksi kukka. Tämä on kyllä kiitollinen kukkija viihtyessään. Jostain penkistä se on hävinnyt tai kituuttaa, mutta kaiken kaikkiaan tämä on kyllä aika sinnikäs.

Sain kesällä anopiltani kukkatuliaisina muutaman mehitähden ja istutin ne etupihalle. Hieman olin epäileväinen, että meinaako ne ollenkaan kasvaa, mutta epäilyt näyttäisi olleen turhia. Toinen juttu sitten, miten selviävät talvesta...

Nepalinhanhikki on ehkä yksi söpöimmistä : )

Pallohortensia on yksi harvoista pihamme alkuperäiskasveista. Sillä on mahtava kasvuvoima muutamassa pihan kolkassa. Tämä yksilö kasvaa heikommassa maassa, mutta pari pallokukintoa se silti oli innostunut kasvattamaan. Ne isommat on suunnilleen lapsen pään kokoisia, tämä on sellainen pienen nyrkin kokoinen.

Syysasterit ovat kukkapenkeissäni aika uusi tuttavuus. Hankin muutamia nimettömiä, Pirkko Kahilan kasvattamia taimia muutama vuosi sitten. Ne viihtyvät hyvin ja ovat vähän levinneetkin. On tosi kiva, että löytyy myös tällaisia melko myöhään kukkivia yksilöitä pihalta. Muutama kukka on auki, mutta ihan hirveästi on vielä nuppuja jäljellä. Pari ovat sellaisia, jotka eivät vielä koskaan ole kukkineet ja näitä odotan erityisen innostuneesti.

Muhevaisen alesta tuli mukaan myös pieni syysleimun alku, jonka kukassa on ihan hento veelaenpunainen vivahde. ´Fashionable Early Crystal´ on tämän jalo nimi.

Vielä yksi pieni valkoinen! Valkoalpilla on kokoelma söpöjä pikku kukkia viuhkan muodossa.

Sellainen maratooni! Jaksoiko kukaan tänne asti?

Paluu pihalle

Viikonlopun ihanat säät houkuttelivat nauttimaan syyspihan tuoksuista ja tunnelmista. Syysvuokon kukat ovat aivan vastustamattomia! Ja nuo pullukat nuput!

Viime vuoden syysaleista hankin ensimmäiset syysvuokkoni, mutta ne ikävä kyllä kärsivät talvesta pahoin. Toinen kuoli kokonaan, toinen kasvatti pienet lehdet, mutta ei varsia saati kukkia. HongKongista löysin keväällä tilalle uusia, tosin hieman eri lajia.

Kukkakärpänenkin tekee tuttavuutta syysvuokon kanssa.

 Tämä hassu daalia ehti vielä hyvin kukkia tämän kesän puolella. Omituisen erikoinen hörsö, mutta persoonallisella tavalla kaunis yksilö : )

Toinen kaunis yksilö vartioi mansikkamaata. Hörsöhän tuokin vähän on. Eilen naapurin chihu-pentu laittoi Ellin järjestykseen ja nuhteeseen murisemalla ja hennosti haukkumalla aidan takana. Elli oli menossa takapihalle, mutta murinat kuultuaan jähmettyi hetkeksi ja pakeni tulosuuntaansa.

Sisällä on myös mukavaa, ainakaan kukaan ei murise.

Sky Planter ja hassut potut

Keväästä asti haaveilemani Sky Planter kotiutui meille joku aika sitten. Ihan vaan oli siitä kiinni, että muisti mennä Kodin1:seen ja hankkia se. Samalla piti toki ostaa jokin siihen sopiva rehu ja tuo apinankorva(ko sen on) näytti hauskalta. Hieman jännitti kipata ruukku ylösalaisin, mutta multaa ei varissut juuri yhtään, eikä ole varissut sen koommin. Kuulemma se tiivistyy eikä varisekaan. Kukkaa kastellaan ylhäältä päin, ruukun yläosassa on keraaminen purkki, jonka päällä on reikä. Kun purkissa on vettä, sitä imeytyy suoraan kukan juurille. Hyvän näyttää toimivan ja on oikein hauskan näköinen!

Sit vielä on pakko laittaa pari kuvaa meidän hassupotuista. Lupaan, että nämä on viimeiset : )

Näistä tuli hyviä mausteisia lohkoperunoita uunissa. Nam!

Elli olalla

Meillä syksynviileille hartioille voi ottaa vaikka Elli-hoitoa :) Noo totta puhuakseni tuo oikeus taitaa olla vaan pojalla ja sitä kestää vain aika vähän aikaa, juuri sen verran kun neiti kohteliaasti suostuu riepoteltavana olemaan.

Mieluummin hartialämmitin nukkuu juuri siellä missä itse haluaa. Ja tuntuukin  nukkuvan aika sikeästi!

Vähään aikaan en olekaan Ellin kuvia postannut, joten tässä tulee nyt muutama putkeen. Hän oli niin kuvauksellinen tuolla tyynyllä.

Jospa ensi viikonloppuna viimeistään pääsisi näyttämään pihalle vähän haravaa? Viime viikonloppu meni ihan juoksenteluksi, mies juoksi lauantaina Espoon Rantapuolikkaan ja minä eniten itseni yllätykseksi Ratakympin sunnuntaina. Keväällä aloittelin juoksuharrastusta, mutta kovin nihkeää se oli koko kesän. Kahtena kertana ainoastaan juoksin 5 km, muuten vaan lyhyempiä satunnaisia lenkkejä. Vielä perjantaina en edes ollut lähdössä kympille, mutta kuitenkin taivuin lähtemään hyvin tankanneena. Koko matkan juoksin ja aikaa meni 1:18. Täytyy kyllä sanoa, että paisti että lihakset on vieläkin tosi jumissa, on aikamoinen voittaja-olo!

Istutuspuuhiakin olisi tiedossa, jee :) Valkoalpit (nuo isot) oli puoleen hintaan, toiset -70%. Kassista löytyy mm. Akileija Rotstern ja Himalajanesikkoa. Lisäsin muuten tuonne vasempaan palkkiin sivun, jossa on pihan perennat ja muitakin kasveja. Lista päivittyy tarvittaessa, koitan sen mukaan pysyä vähän kärryillä, mitä tuonne pihalle onkaan tullut istutettua ;)

10 kuvaa kesään

Viime vuonna oli hauska seurata blogeissa 10 kuvaa kesään -haasteen etenemistä. Hieno toteutus oli esim. Susannan Työhuoneella (kliks).

Nyt kun on niiiin ihana (?) syksy-ilma niin näppäsin ekan kuvan tähän projektiin. Selkä vasten ikkunoiden välistä laudoitusta ja kameralla zoomaus niin, että autotallin räystään reuna jää juuri kuvan vasemman reunan ulkopuolelle. Koitan osua muinakin kuukausina sitten samaan kohtaan ;)

Kesäkalusteet on vielä toiveikkaasti ulkona, eikä siitä niin kauaa ole kun viimeksi ulkona söimme. Tänään sataa, mutta huomenna kuulemma sit taas ei. Ehkä terassilla voisi vielä tänä syksynä istuskella?


Tässä ohjeet haasteeseen:

- Valitse yksi ikkuna kodistasi tai tietty kohta pihamaaltasi, josta kuvaat kuvasarjasi

- Valitse kuukauden päivä jolloin kuvaat, summittainenkin varmaan käy.

- Ota kuva samasta paikasta joka kuukausi, aina valitsemanasi päivänä tai niillä main ja julkaise se.

- Halutessasi voit julkaista aina kuvan yhteydessä myös kertyneistä kuvista kootun kollaasin joka kuukausi 

- Ja hei, viimeisen kuvan aikoihin sinulla on kiva kuvasarja vuodenaikojen vaihtumisesta ja juhannuskin jo tekee tuloaan!

Syyspuuhasteluja

Viikonloppuna oli vihdoin sekä aikaa että intoa tehdä kesäkukkaruukuille jotain ja vastaavasti istutella syyskukkasia (jotka reppanat odottivat tätä hetkeä jo useamman päivän). Otin pelargonioita yksittäisiin ruukkuihin ja korvasin niiden jättämät kolot callunoilla ja syklaameilla. Lankaköynnökset voivat vielä niin hyvin että saivat jäädä paikoilleen, samoin tuo oikean reunan kauniina vihertävä muratti. Kukkasipuleita on taas tullut hamstrattua, ne pääsivät maahan eilen, jihuu!

Siellä ne nyt nököttää sisätiloissa kuin mummon akkunalla konsanaan. Ennen joulua jossain vaiheessa muuttavat sitten autotallin puolelle.

Etupihan neliö kirsikkapuun juurella koki suuren muutoksen kun sain onnellisesti siinä majailleet pikkutalviot annettua uuteen osoitteeseen. Viime vuoden keväällä, kun laatikko pienennettiin, sen maa ja talvioiden juuret oli kuin betonia ja tiivistä kuin mikä. Vähän kauhistutti alkaa kasveja nostamaan kun luulin niiden irtoavan sentin paloina. Mutta kas ihmettä, maa oli oikein muhevaa ja juuret irtosikin tosi nätisti. Pikkutalvioiden tilalle sain vaihtokaupassa esikkoa, joka on joko tummahkoa liilaa tai pinkkiä, tai luultavimmin molempia. Keskiosaan laitoin pienten Persian pearl -tulppaanien sipuleita.

Uusia perennoita on muuttanut meille aika monia, kiitos syysalennusten. Tämä keijunkukka Heuchera villosa ´Marmelade´ on aivan syötävän herkullnen. Nam : ))

Myös pari karviaispuskaa muutti meille, koska ne alkoivat valloittaa liikaa alaa appivanhempian pihalla. Ihanaa, herkullisen mehevää Lepaan punaista! Hyvää kasvuunlähtöä ja suurta satoa toivoessa ja odotellessa :)

Kun nurmikko leikattiin ja sen mukana meni lehdet, tuli hetkeksi taas ihan kesäisen näköistä! Takanurkassa oli kuvaushetkellä meneillään Operaatio Kanukanpoisto Osa tuhat ja yksi ja nyt tilalla kasvaa toisessa pihan nurkassa kituliaasti kasvaneita syyshortensioita. Jätin kuitenkin vähän punarunkoista kanukkaa jäljelle, se kun on huomattavasti vähemmän aggressiivinen leviäjä kuin keltarunkoinen kaverinsa.

Nämä kaverit taas on kasvatettu siemenestä. Pitäisi olla limenvärisiä zinnioita, mutta aika keltaisilta nuo ainakin minun silmiini näyttävät. Kivannäköisiä joka tapauksessa, vaikka kukintaa saikin odotella todella pitkään. Nämä ovat kuin kesäinen tuulahdus alkusyksyn keskellä.

Pottuja sittenkin!

Ehdin jo kitistä, että ei meille mitään perunoita tullut komeista varsista huolimatta. Kaivelin kuitenkin eräänä päivänä laatikkoa ja olihan siellä pottuja! Hyvin, hyvin erikoisen näköisiä, mutta kyllä ne on perunoita! Äitini rohkeni ihan tosissaan epäillä, ovatko nuo sittenkin (kuvan perusteella) inkiväärejä. Mutta kyllä, perunoita ovat vaikka inkivääreiltä vähän näyttävätkin. (Sitäpaitsi inkivääriä ei edes taida kasvaa Suomessa, Wikipedian mukaan suurin tuottajamaa on Intia ja laadultaan parhaat tulee Jamaikalta. Paitsi että kuulemma inkivääristä saa kasvatettua kauniin viherkasvin kotiin, pitäisikin kokeilla!)

Muodot näillä mukuloilla oli vähintäänkin mielenkiintoiset...

Pestyinä näyttävät ihan  suloisilta rotanpoikasilta. Väri on kaunis, vaikka se katosikin keittämisen myötä. Ja maku oli aivan mainio! Lajike näissä haekkuperunoissa on `Pink Fir Apple´, lapussa lukee lisäksi Scottish basic seed potatoes ja kuitenkin potut ovat ruotsalaista alkuperää. Vaikka tämä erikoisperunakokeilu tuotti sittenkin hedelmää, ensi vuonna laitamme jotain tavanomaisempaa ja ennenkaikkea aikaista lajiketta.

Ja ne varret, ne on todella komeat! Pituutta sellainen melkein 170 cm. Melkoinen viidakko siis koko perunalaatikko!

Olen kunnostautunut myös toisen omituisen jutun kasvattamisessa. Ostin joitakin viikkoa sitten muutaman bataatin grillattavaksi, mutta ne unohtuivat lojumaan pöydälle pitkäksi aikaa. Sitten huomasin että toinen niistä puskee pieniä punaisia alkuja! Tökkäsin sen multaan ja nyt odottelen saavani siitä kivan huonekasvin. Bataatin lehdet on todella kauniit, joskus vuosia sitten kasvattelin niitä ihan koristetarkoituksessa. Juurimukuloita tuo tuskin kuitenkaan tekee ;)