Kesän ja syksyn taitekohdassa

Ilmassa alkaa olla jo vähän syksyä. Pihablogi on laiskotellut niin monta viikkoa, että on aika vähän katsoa takaisin kesään päin. 

Joka ikinen vuosi käy samoin, että innostusta pihan kanssa riittää maksimissaan juhannukseen, sitten se katoaa aivan kokonaan. En haluaisi, että se menisi niin, mutta joka vuosi kuitenkin huomaan saman jutun. Toivon vaan, että syksyksi tulisi edes vähän innostuksen poikasta, vaikka edes muutaman syysistuturuukullisen muodossa.

Kesäkukat eivät ainakaan enää näytä näin hyviltä, muutama valju ja pieni kukka on enää jäljellä. Tämä petunia oli kyllä kiva ja erikoinen, iloa siitä riitti, vaikka helle sitä kurittikin.

Luumuja tulee paljon, ja ne ovat toki jo sinertäviä. Muutama kypsä yksilö on tullut maistettua, mutta pääsato on vasta kypsymässä. Jos olisi oikein reipas, niin keittelisi joulutorttuhillot!

Reunuspäivänkakkara oli jo ruukkutaimena ponteva ja onkin kasvanut ja kukkinut istuttamisenkin jälkeen hyvin.

 Mysteeririkon kukat ovat kivat ja kukkavana oli hirmuisen pitkä. 

Tarkempaa nimeä tälle ei ole edelleenkään olemassa.

Grönlanninhanhikki kasvaa etupihan kivikossa, mutta kesän kuivuus koetteli sitäkin.

Vaikka syksy on toinen lempivuodenaikani, on kesän jälkeen aina vähän tyhjä olo. Tällaisen lämpöisen näköisen tyhjän pesän jättivät kuusitiaiset jälkeensä kesäkuussa. Kyllä tuolla varmasti kelpasi poikasten köllötellä ja kasvaa. Ensi kevättä ja uutta poikuetta jo odotellen : )

Kirsikkasatoa

Joskus heinäkuussa, silloin kun oli vielä kesä, keräsimme etupihan kirsikkapuusta satoa. Kun kerran yhden yhtä omenaa ei tänä vuonna tullut (puissa ei ollut keväällä yhtään kukkaa!), piti iloita sitten kirsikoista. Happamiahan nuo ovat kuin mitkä, ei niitä paljaaltaan oikein pysty syömään.

Auringossa kylpevät punapallukat ovat hurjan söpöjä, vaikka puu itsessään ei ole erityisen rehevä.

Apuna kivien poistossa minulla oli tällainen kätevä laite, jonka olen ostanut Istanbulista.

Vips vaan, kivet ovat poissa (ja sotku jäljellä!) Olisin kovasti halunnut tehdä herkullisen näköisen Twin Peaks Cherry Pien, mutta ei meidän muutaman desin kirsikkasato ihan riittänyt. Kivettömät kirsikat nakkasin pakkaseen, niistä voisi tehdä vaikka hillon myöhemmin.

Muuten puutarhanhoitopuuhat on tällä hetkellä todella olemattomat. Keväällä olin aiheesta innostunut, kuten aina ennenkin, mutta sitten tuli hyytävän kylmä alkukesä, tukalan kuuma keskikesä ja nyt on supermärkä alkusyksy. Taidan suosiolla jäädä odottelemaan taas ensi kevään innostusta. Yksi ilopilkku puutarhassa oli musta salkoruusu, joka kukki hienosti. Nämä ovat sellaisia lapsuuteni kukkia, joita kasvoi keittiön ikkunan alla, tosin vaaleanpunaisen eri sävyissä.

Hyvin alkaneita koulurutiineja helpottaa lukkarit liitutauluseinällä. Ylempi on kasiluokkalaisen ja 75 minuutin pituisten oppituntien takia mukavan rauhallisen näköinen. Kuudesluokkalaisella sen sijaan on pikkusälää viikon täydeltä. Omaan lukkariini kuuluu neulomista ja lenkkeilyä vuorotellen. Rantakympille valmentautuminen olem tällä kertaa aloitettanut säntillisemmin kuin viime vuonna. Aikaa harjoiteluun on onneksi vielä reilu kolme viikkoa eli ihan kylmiltään ei tarvitse tänä vuonna juoksuun lähteä.  

Loppukesän tunnelmia pihalta

Näinä ihanan lämpiminä loppukesän päivinä on aivan erityinen tunnelmansa. Oikeastaan ei ole enää kesä, mutta ei nyt vielä syksykään. Tällainen välitila.

Kukat jaksaa vielä pihalla kukkia. Aika komea on tuo terassihortensia, joka pykäsi vielä oikein leiskuvan kukinnon vihertyneiden kaveriksi. Laitan tämän syksyllä maahan ja toivon, että se alkaa kukkia kuten kaksi viime kesäistäkin. En ole niitä ollenkaan lannoittanut, joten kukinta ei toki ole kaupasta ostettujen taimien veroinen, mutta kiva yllätys silti koko talvehtiminen, saati kukkiminen!

Kuun alussa kotiutin taimistolta tämän syysleimu Crème de Menthen, koska en vaan voinut vastustaa. Silloin nuppuja ei vielä näkynyt ja varauduinkin siihen, että kukkia saa odotella ensi vuoteen. Mutta meinaa se kukkia, jee! Kukat ovat hennon vaaleanpunaiset, kuten noista viehkoista nuppujen tupsuista voi päätellä.

Kaivopenkissä kukkii kaunopunahatut. Ne, joiden alkuja kaivelin epätoivoisena mullan seasta joskus keväällä ; ) Tästä kuvakulmasta huomaa selvästi, että keskellä penkkiä on täysin vapaata tilaa. Asialle täytyy varmaan tehdä jotain.

Jos olen tänä vuonna hurahtanut leimuihin, niin samaa voi sanoa myös keijunkukista. Tässä oranssihtava `Autumn leaves´ ja tummanpuhuva ´Midnight Bayou´.

Omanlainen tunnelma näyttäisi olevan myös tyttärellä ja hänen ystävällään läksyjenteon lomassa ;)

Maljaköynnös voi myös hyvin ja oikein kukkeasti! Toivon lämpimien säiden jatkuvan, jotta tätä ei tarvitsisi vielä vähään aikaan raahata sisätiloihin. Taitaa nämä lämpimät onneksi jatkuakin :)

Satoa

Kasvimaalta nousee taas vähän satoa. Porkkanoita on tänä vuonna kolmessa värissä, todella makoisia olivat kaikki. Liila porkkana on söpö, tosin se on sisältä ihan tavallisen oranssi. Nämä olivat maistiaiset, loput saavat vielä hetken kasvaa. Sadetta on ainakin nyt kiitettävästi tullut!

Omenoita meille tulee tänä vuonna ruhtinaalliset 3 kappaletta! Tämä on kesäomena Pirja, talviomena Pekka ei vielä(kään) innostunut tekemään hedelmiä. Ihan näistä ei taida saada piirakkaa, mutta kivat maistiaiset kuitenkin.

Perunan kanssa meillä on jälleen epäonnea. Ne kasvavat kyllä upeasti ja kukkivatkin hyvin, mutta pinnan alla ei olekaan sitten mitään -ainakaan syötävää. Kuvat on heinäkuulta eli saattaa tietysti olla, että muutamassa viikossa mukuloita on muodostunutkin, mutta epäilen kyllä vahvasti.

Perunan lajike oli jokin erikoinen, mutta kesäperuna se kyllä oli. Kasvilaatikkomme pienen koon takia ostin vaan kilon pussin niitä ja lajikekuvauksetkin kuulosti näissä erikoispusseissa kovin kiehtovilta. Yksi oli mm. pähkinäinen.

Ensi vuonna varmaan sitten laitamme jotain takuuvarmahkoa kuten vaikkapa Siikliä.

Avoinna ensi sunnuntaina

Puutarhamme on auki ensi sunnuntaina 4.8. klo 12-18. Osallistumme siis Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -teemapäivään (kliks). Olen merkannut perennoja tuollaisilla lappusilla ja pihamme näyttääkin tällä hetkellä lähinnä kasvitieteelliseltä puutarhalta ;)

Päätin viime viikolla ihan yllättäen riuhtoa pois kaikki kanukat "kaivopenkin" toisesta reunasta. Mietin, että miksi ihmeessä pidän siinä sellaisia kasveja, joita inhoan? Samalla keltapäivänliljatkin kanukoiden edestä muuttivat toisiin kohtiin pihaa. Nyt mahtuu uusia perennoja tulevinakin vuosina (jee!!). Punahatut kukkivat hienosti, paitsi että tuolle oikenpuolimmaiselle pitkälle yksilölle sattui ikävä onnettomuus kun pyllistin kivitornin ylimmäisen kiven suoraan sen päälle. Oi voi! Laitoin ensiavuksi metallituen, toivottavasti ihan kaikki oksat eivät katkenneet...

Isäni rakensi vesipumpulle ja vesijohtokelalle oman talon :) Tosi söpö siitä tuli! Aita on maalattu kertaalleen, mutta se  kaipaa selkeästi vielä ainakin yhden kerroksen.

Uusi hankinta kaivopenkkiin on Keijunkukka ´Berry Smoothie`. Mitkä herkulliset värit! Hankintalistalla olisi tälle kavereita, kaikkia ihania sävyjä on kivasti saatavilla läheisessä taimikaupassa. Nää on sellaisia puutarhan karkkeja, kalorittomia herkkuja :)

Mahtaako auringonkukka räjäyttää itsensä auki sunnuntaiksi? Näiden pikkutaimet löysin kevällä toisesta perennapenkistä ja epäilen vahvasti, että ne olivat alkaneet kasvaa oravan ruokajemmasta. Itse en niitä ainakaan ollut kylvänyt. Kiitos vaan kurre, komeat kukat näistä on tulossa!

Vielä yksi herkku, Syysleimu ´Peppermint twist´, ihan kuin Polka-karkki. Nam!

Lämpimästi tervetuloa vierailulle sunnuntaina! Näkemisiin :)