Kesäinen kevätlauantai

Vaikea uskoa, että on vasta huhtikuu! Eilen lauantaina oli sellainen ilma, ettei monesti kesäkuussakaan ole paljon vastaavia. Sellainen päivä piti tietysti viettää ulkona ja ottaa lämmöstä kaikki ilo irti. Pergolan tuoleilla emme juuri ehtineet istuskella!

Tänään tilanne on ihan toinen, kun lämpötila on melkein arktiselta tuntuva +8 ja lisäksi tuulee kylmästi. Tytär lähti aamulla lukionsa opintomatkalle Roomaan ja vei selvästi mukanaan meidän lämmöt ; )

 Tänä keväänä on kauppoihin tullut eucalyptuksia. Tämä voi talvehtia viileällä kuistilla (meillä ehkä autotallissa?), mutta on siitä ainakin kesäksi iloa terassilla. Ruukun toiseen päähän voisi laittaa jotain valkokukkaista ja laskeutuvaa, kunhan ilmat vielä vähän lämpenee ja kesäkukkia alkaa olla paremmat valikoimat.

Pergolan taustan penkissä oranssit krookukset ja turkintähdikit kukkii, jaloangervot ja tähtiputket vasta aloittelee kasvuunlähtöä. Tuo iso rohjake on koristelaukka, Allium Mont Blanc. 

Eilen virittelimme aurinkovarjon paikoilleen terassin kulmaan. Sitä varten piti kaivaa muutama perenna uudelle paikalleen. Maitokellot, jotka nurkassa aiemminkin kasvoivat, istutin entisille sijoilleen tukiristikon väleihin. Maitokello on peräisin Pohjois-Karjalasta, Ruunaasta, josta isäni on kotoisin. Taimia löytyi naapurivaaran entisestä pihapiiristä, jossa ei taida olla taloakaan enää jäljellä. Sitkeä ja merkityksellinen kasvi siis, joka on hyvin viihtynyt meidänkin pihalla.

Kaivopenkissä loistavat vierekkäin kevätkukat ja keijunkukat, muut perennat heräilevät. 

Päärynäpuupenkki on näin keväisin varsinainen "svedu-penkki", kun kevätkaihonkukat ja etelänkevätesikot kukkii rinnakkain, kohta narsissit säestää.

Vielä yksi kuva tramppakuopasta. jossa näkyy nurmikkosiirroksia ja omenapuun kuoppa. Toissaöinen sade kasteli maan ihan kunnolla, mikä varmasti auttoi näitä nurmikonpalojakin. 

Terassipenkkiin suunnittelen värin lisäämistä, sillä siitä on huomaamatta tullut pääväriltään vihreä. Ensimmäinen lisäys on jaloakileija ´Spring Magic rose and ivory´.

 ´

Tässä penkissä kasvaa erilaisia jouluruusuja, mutta tänä vuonna kukinta vaikuttaa vähänlaiselta. Tämä Double Ellen Green on ehkä ainoa kukkija, eikä sekään tuo sitä  kaivattua väriä, vaikka hurjan kaunis onkin.

Eilisenä työmaana oli tämä pieni penkki kaivopenkin ja hedelmätarhan välissä. Viime kesänä aloittelin tätä ja istutin siihen akileijaa ja siirsin trampan takaa kaksi jaloangervoa. Takareunassa on täyttömaana hedelmätarhasta käännettyä sammalikkoa ja joukossa on tietysti rikkaruoho jos toinenkin.

Istutin penkkiin purkeissa näkyvät japaninkelta-angervon ja mustaseljan.

Takareunaan levitin suodatinkankaan, jonka päälle laitoin hiekkaa (jolle piti keksiä jokin käyttötarkoitus). Hiekan päälle kippasin oksasilppurilla tehtyä haketta. Jospa rikat pysyisivät ainakin hetken aikaa aisoissa! 

Muutama tiili oli vielä jäljellä ja hahmottelin niistä kivien kanssa reunusta penkille. En osaa sanoa, onko toi nyt hyvä vai ei, täytyy katsoa miten se asettuu. Siirsin penkkiin juhannuspionin, joka ei ole vielä koskaan kukkinut vanhassa paikassa, vaikka majaili siinä ainakin kuusi vuotta. Saman kohtalon koki kuolanpioni, jonka siirsin tähän penkkiin trampan takaa jo viime keväänä. Jännityksellä odotan, alkaako se kukkia vai jatkaako vuosikausien murjotustaan.

Omenapuihin on tulossa runsaasti kukkia, hurraa! 

Hurraamista sen sijaan ei ole näissä lepän urvuissa ja niiden määrässä! Niitä tuntuu olevan nyt IHAN joka puolella satamäärin! Tätä kohtaa ei ole vielä haravoitu, joten tässä näkyy koko kaameus. Riittää näitä muillekin alueille ihan kiitettävästi. Ovathan nämä tavallaan söpöjä karvamatoja, mutta niiden määrä kauhistuttaa. En muista tällaista urpuvuotta olleen koskaan ennen. Tänään voisikin olla hyvä haravointipäivä, jos ei paljon muuta tarkene tehdä : )

Multasormille töitä

Pieni vuokkoni kukkii! Tarkempaa nimeä tälle ei ole tiedossani, se on vaan "vuokko". Söpö sellainen kuitenkin, kukat ovat melko pienet, pienemmät kuin kahden euron kolikko.

Illakko kukkii uskollisesti joka vuosi. Ihanan perinteinen tämä, ei mikään erityinen kaunotar, mutta persoonallinen kuitenkin. Tästä tulee ilmeisesti hyvä tuoksu varsinkin iltaisin, mutta en ole ehtinyt yhtään sitä tuoksuttelemaan, sillä iltaisin kaadun sänkyyn täysin väsyneenä puutarhan töistä ; )

Kaivopenkissä kukkii lupiini, joka on siemenestä kasvatettu ensimmäisenä puutarhakesänämme 2012. Se on nimeltään ´My Castle´.

Valon siivilöityessä punaisten peruukkipensaan lehtien läpi ne näyttävät aivan pronssisilta.

Kirjokanukan lehdet ja kukinnot kylpevät auringossa.

Tässä on työmaa, jonka parissa olen uurastanut alkuviikon illat. Nurmen poistaminen kävi ihan työstä, se oli tiivistä kuin betoni. Tein kanttausraudalla siihen kapeita viipaleita, jotka lähtivät armotonta voimaa ja vääntöä käyttäen pienissä erissä irti. Sormet kipeytyivät tosi pahasti ja olivat arat loppuillan ja seuraavan päivän, mutta iltaa kohti aina helpotti ja pääsi taas kidutus- repimishommiin.

Pihalaatoituksen reunaan, autopaikan eteen, piti laittaa noita kiviä, koska kuljen siitä aina pelkääjän paikalle autoon. Kiveys näyttää ehkä oudolta ja epäloogiselta, mutta käytännöllisyys on joskus vaan pakko ottaa huomioon. 

Jotain kasveja olen jo tuonne istutellut. Ihan keskellä on grönlanninhanhikki, josta olinn ehtinyt  haaveilemaan jo monta vuotta. Yksi uusi kiinanpioni on myös (Laura Dessert), ja jakotaimia syysleimusta ja parista keijunkukasta. Keskialueelle tökkäsin myös siirtotaimena takapihalta tuoksumataraa, mutta tuo teko ei tainnut olla kovin järkevä. Nauroin itselleni, että siinä ne on vierekkäin, varjoa suosiva matara ja kivikon paahdetta rakastavat mehitähdet ja maksaruohot!

Alue on vielä myllerryksessä, eikä ollenkaan valmis. Sitä juuttaan nurmikkoakin on vielä tuolla taka-alalla revittäväksi. Ihana kuitenkin päästä siitä eroon.

Takapihalla saimme raudoitusverkon asennettua pergolaan. Valtava pioni kasvaa siinä toisella puolella, joten en varmaan laita tuohon koskaan mitään köynnöstä tms. kasvamaan. Verkko on ihanan ruosteinen ja kivan näköinen sellaisenaan. 

Taustan hedelmätarhaan saimme eilen männynkuorikatteen haettua ja levitettyä. Olimme koko perheen voimin Ämmässuolla lapioimassa katetta peräkonttiin, mutta tyhjensin sen ihan yksin, ja käsin! Taas nauratti että haloo, ihminen, miksi pitää tehdä asiat niin hankalasti? Mutta oikeasti, kauhaisemalla katetta kahden käden väliin sain sen siististi ja tehokkaasti kottikärryyn. Ja taas sormet kiittivät pienestä iltajumpasta : ))

Katetta riitti muutamaan muuhunkin paikkaan, joista varmaan lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä pergola arkiasussaan, nuotiopaikka sadesuojattuna (tulipesän pohja on umpinainen, joten vesi jäisi siihen lillumaan) ja riipputuolitkin varastoituna. Kiveys alkaa olla valmis, vielä hieman kivituhkaa on lisättävä ja laattojen väliin laitamme vielä mustaa saumaushiekkaa. Vaikka tässä sadesuojauksia onkin, eihän täällä kunnolla ole satanut. Muutama hassu kuuro, jossa maa on hieman kostunut. Nyt onkin taas lämmintä luvassa : )

Mukavaa viikonlopun odotusta!

Nukkajäkkärät, kärsäkallat, rikot ja muut

Eilen oli mielettömän ihana puutarhapäivä. Aamulla kävin Marketanpuiston puutarhamarkkinoilla ja loppupäivä meni pihahommissa.

Tämä superihanuus Prins Gustav tarttui mukaan markkinoilta. Kukat ovat tosi tiiviit pallurat, jotka eivät avaudu kokonaan ollenkaan. 

Tässä muu saalis, joista suurin osa BOV:n kojulta, joka on jokavuotisen markkinareissuni kohokohta. Tässä on mm. valkoista hanhikkia, kaukasiantähtiputkea, isotähtiputkea, takana on reunuspäivänkakkara eräältä toiselta kojulta.

Yrttimyyjiä oli paikalla jälleen runsaasti, ostin kirjavan mäkimeiramin ja timjamin sekä suklaamintun.

Tässä ehkä erikoisin hankintani: amurinkärsäkalla. Siihen tulee jännä raidallinen, valkovihreä suppilokukka. Istuttaessani sitä maahan huomasin, että uusia alkuja on myös kasvamassa.

Tämä oli joku rikko, mutta purkissa ei ollut lappua enkä ollenkaan muista, mikä rikko se oli. Googlestakaan ei ihan heti ollut apua. No ehkä tämä mysteeri joskus selviää, vaikka sitten kukkimisvaiheessa.

Kurjenmiekkarintamalla alkaa nyt tapahtua! Tämä viime keväänä Marketanpuiststa hankittu ´Lemon flair´ avaa kohta kukkansa. Viime vuonna en ehtinyt saada kukasta kuvaa, nyt pitää tarkkaan päivystää, ettei kukinta mene ohi. Kukka on ihanan raikas vaaleankeltainen.

Cherry garden ennätti jo avata silkkisen kukkansa. 

Kevätatsalea kukkii tänä vuonna hieman vaisusti. Talvi lienee rokottanut tätäkin kasvia. tämän lähettyvillä magnolia on palelluttanut suuren osan oksistaan. Onneksi tyven luona on jotain elämää siinäkin. 

Appivanhempien pihasta ainakin viisi suotta sitten siirretty syreeni kukkii muutaman tertun voimin. Ihanaa! Lajikkeesta minulla ei ole tietoa, saa vinkata, jos tunnistaa. 

Villanukkajäkkärä sai paikan pergolapenkistä. Lehdet ainakin ovat kauniit, kukat ovat purkin kuvan mukaan pienistä palleroista koostuvia ryppäitä. Saa nähdä mitä tulee, Hong Kongin perennoissa voi aina olla joitain yllätyksiä.

Mies sai napattua kirjosiepostamme kuvan. Vähän se oli kameran ääntä säikähtänyt, siksi kuvasta tulikin kelvollinen, kun lintuparka jähmettyi niille sijoilleen. Kun yritettiin kuvata hiljaisemmalla kännykällä, siitä ei tullut mitään, kun lintu oli kameraa nopeampi.

Ja loppuun vielä pakollinen kuva nuotiopaikan edistymisestä, autenttisessa kaaoksessaan. Kiveys tuli eilen melkein valmiiksi, vielä tarvitaan lisää kiviä etuosaan. Sain kukkapenkin ja kivituhkan erottavan reunanauhan paikoilleen ja istutettua perennat. Puuosat maalataan ensi (tai seuraavana) kesänä mustiksi, siksi en vielä viitsi istuttaa monivuotisia köynnöksiä. Jotain kesäköynnöstä voisi kyllä harkita jo nyt. 

Grillattiin tuossa eilen iltapalamakkarat, hyviä olivat : )

Pirja, sittenkin!

Juuri kun pääsin moittimasta omenapuu Pirjaa kiukuttelijaksi, löysin sieltä peräti yhden kukkaryppään. Selvästi kannatti vähän parjata, niin alkoi tapahtua. Aikamoinen ihme olisi, jos tuohon tulisi edes yksi omena. Toivoa kuitenkin on : )

Vieressä Pekka näyttää mallia, että näin sitä kukitaan.

Pepi-päärynässä heteet ovat vaaleanpunaiset. Voiko ihanampaa enää olla?

Valkoisten kukkien kuvasarjaa jatkaa luontevasti kanadanorvokki, pieni söpöläinen.

Pergola-nuotiopaikkakin on taas edistynyt! Eilen illalla toimitettiin tulipesä ja toinen riipputuolikin on saatu. Niiden kiinnitykseen pitää vielä hankkia koukut, tuo hirttokäysi ei todellakaan ole kätevä eikä ainakaan esteettinen. Maasta puuttuu hiekka ja mahdollinen kiveys sekä tietenkin perennat.

Takana oikealla siintää hedelmätarha, jonka reunakiveys on myös vielä kesken, kivet lojuu tällä hetkellä nurmen päällä, mutta jo nyt näyttää ihanan siistiltä. Takana on kaivopenkki, joka on jo melko vehreä. Kaivopenkin ja hedelmätarhan välinen alue on työn alla ja mietinnässä, että mitä siihen oikein laittaisi. Pensasta ja ruusua, eteen perennaa?

Kirjosiepon ynnä muiden kuulumisia

Puutarhainnostuneen ihmisen saa erityisen helposti houkuteltua pyörälenkille, jos kohteena on taimisto. Lauantaina lähdin miehen seuraksi lenkille (hän juoksi), jotta sain hankittua keltaisen vadelman. Kaveriksi koriin päätyi myös skotlantilainen karhunvatukka.

Keltaista vadelmaa meillä oli edellisen kodin pihalla ja se teki muutaman kerran pari herkullista marjaa. Nyt kun puutarhavadelmille on tulossa kunnon paikka, tarvitaan joukkoon ehdottomasti myös yksi keltainen.

Luumupuu tuntuisi olevan aivan täynnä kukkia. Toivottavasti pörriäiset on nyt ehtineet tehdä työnsä, koska kukat ovat jo lakastumaan päin. No jospa tuosta määrästä muutama luumu tulisi!

Tarhakylmänkukka ´Pinwheel dark red´ kukkii runsaana ja ihanana. Yksi hujoppi on niin korkea, ettei mahtunut samaan kuvaan pikkusisarustensa kanssa.

Pihaesikko on kaunis sahalaitaisine terälehden reunoineen.

Tummajouluruusut kukkivat valtavina puskina. Vielä muutama vuosi sitten niiden kukat syötiin. Luulisin, että asialla oli se metsäjänis, joka talvisin nukkui tässä samassa kukkpenkissä tuijan alla. Pitihän sille siis olla lähiruokaa : ) Se oli jo iso ja komea, vanhan näköinen jänis, joten siitä on varmaan aika jättänyt, kun se ei ole enää näyttäyntynyt. Tietysti on kiva, ettei näitä kukkia ole tarvinnut suojata pariin vuoteen. 

Jäniksen entisen nukkumapaikan vieressä kasvaa pieni metsikkö liuskavaleangervoa. Se viihtyy paikallaan hyvin ja on alkanut levitä. Karsintaa on kohta pakko tehdä, että muillekin jää tilaa. Tämä voisi hyvin menestyä metsäpuutarhassa, joka on tosin vasta suunnitteluasteella.

Tuoksuköynnöskuusama aikoo kukkia ihan pian. Erikoinen rakenne sillä noissa lehdissä ja nupuissa! Odotan tämän kukintaa, sillä sen tuoksu on niin hunajaisen huumaava.

Sitten lisää eläinasiaa. Tyttäremme tekemä linnunpönttö on ollut talven yrttihyllyllä säilytyksessä ja kun aloimme siirtämään sitä terassin maalauksen tieltä, sieltä lehahti lintu. Siirsimme äkkiä pöntön takaisin paikoilleen ja varovasti maalasimme terassin liikuttamatta yrttihyllykköä.

Lintu on kirjosieppo ja oikein reippasti se pesäänsä hoitaa siitä huolimatta, että joudumme välillä puuhastelemaan terassilla. Rakennustöitäkin se on kestänyt ihan hyvin ja rohkeasti lentelee pesään ja pois, vaikka olemme lähettyvillä.

Sitten kannattaa varmaan antaa linnuille vähän enemmän rauhaa, kun poikaset alkavat lentämään.

Pergolan rakennus on edennyt hyvin. Eilen siihen tuli vielä penkki tuohon vasempaan aukkoon ja tänään varmaan penkki saa jatkoa seuraavaankin aukkoon. Keskimmäiseen ja seuraavaan väliin tulee riipputuolit. Ihan oikeanpuolimmaiseen olisi tulossa kevyt ristikko. Haaveilin metallisesta raudoitusristikosta, mutta pergola tarvitsee lisää kunnon tukea. Pylväät ovat niin korkeat, että se vähän huojuu, vaikka itse pylväät ovatkin tukevasti maassa. Saattaa siis olla, että tarvitaan jokin rakennelma, jossa puut ovat ristikkäin ja siten tukevat koko höskää. 

Muutamia kasveja pergolaa kiertävään kukkpenkkiin on jo hankittu, tekee vähän tiukkaa odottaa, että pääsisi siitä istuttamaan!

Riipputuoli tuli taloon ja mitä siitä seuraa

Pihallamme on tapahtumassa suuria muutoksia. Kaikki alkoi siitä, kun viime kuussa kävimme Turussa ja hankimme matkamuistoksi Granitista riipputuolin. Ostopäätökseen ei montaa minuuttia kulunut, mutta sitä seurasi pitkällinen pohdinta tuolin tulevasta sijoituspaikasta. Yksitasoisessa talossa ei ole sopivia parvekkeen alustoja eikä pihallamme ole puita sopivissa kohdissa. Mietimme irtonaista telinettä, mutta pergola tuntui kuitenkin kivemmalta ratkaisulta. Sellainen voisi tulla terassin nurkkaan, joku moderni ja yksinkertainen.

Samalla perheen miesväki kuitenkin haaveili nuotiopaikasta pihalle ja minä keksin, että hedelmätarha olisi ihana. Omenapuut istutettiin 7 vuotta sitten aidan viereen vierekkäin (koska pelikentälle piti jättää nurmikkotilaa) ja minusta kokonaisuus on alkanut viime vuosina näyttää vähän törppöltä ja pihapelailukin lasten kasvettua loppunut.

Olin jo pari viikkoa sitten levitellyt köysiä nurmikolle hedelmätarhan ja grillipaikan kohtiin ja mallaillut sopivia linjoja. Hedelmätarhaan tarvittaisiin paikka ainakin mustaherukkapensaalle ja ehdottomasti puutarhavadelmille, jotka nyt kasvaa kituuttavat aidan vieressä sammalikossa. Satoa ei tietenkään tule, ne ovat kasvaneet paikoillaan ainakin 6 vuotta ja varret ovat ehkä 30 senttisiä. (Voi myös olla, että niiden yli on pariin kertaan vahingossa ajettu ruohonleikkurilla...)

Eilen illalla palaset alkovat kuitenkin loksahdella paikoilleen kun päätimme yhtäkkiä alkaa rakentaa nuotiopaikkaa. Meidän liikkeet on aina tällaisia hyvin äkkinäisiä. Näytin miehelle Pinterestistä kuvaa pergolallisesta nuotiopaikasta ja sellainen päätettiin sitten tehdä. Alettiin heti toimiin ja ihan ensin piti kuoria nurmikkoa tulevan hedelmätarhan nurkasta. Siihen siirtyisivät pensasmustikat.

Tässä ne kasvoivat vielä eilen. Mustikat ovat olleet kovia poikia (ja tyttöjä, he ovat Aino ja Alvar) muuttamaan. Appivanhemmat hankkivat ne omalle pihalleen yli 10 vuotta sitten, mutta ne eivät menestyneet siellä. Niinpä ne siirrettiin edelliselle pihallemme, jossa ne kasvoivat usemman vuoden. Sitten ostimme talon syksyllä 2011 ja mustikat tulivat tänne muuttokuorman mukana. Nyt reppanat siirtyivät vielä muutaman metrin, toivottavasti pensasvanhukset eivät tästä pahastuneet!

Edellisten omistajien rakennuttama terassi on varsin erikoisen muotoinen omituisine ulokkeineen. Olisiko tämä ehkä ollut grilliä varten? Me ei kuitenkaan haluttu pitää grilliä "keskelle pihaa", vaan se on sijoitettu lähelle keittiön ovea terassin toiseen päähän. Mitään kunnon käyttöä emme tälle ulokkeelle koskaan keksineet, joten sen voi hyvillä mielin purkaa. Terassialaa jää joka tapauksessa ihan riittävästi jäljelle.

Toinen pensas oli pienipaakkuinen, sen sain kannettua omin voimin. Mutta toisella olikin ihan megalomaaninen juuripaakku ja se piti raahata uudelle paikalleen. Siitä se meni, vauhtiraidat vaan jäi!

Siinä he nyt nököttävät, turvallisesti vierekkäin. Omenapuun ja mustikoiden väliin jäi ihan reilu väli, 

vaikka kuvassa sitä ei oikein erotakaan. Valkoiset ämpärin merkkaavat vadelmien paikkaa. Niille on tulossa kunnon tuet puusta ja kasvulangat ja kaikki. Omenapuiden keskellä kasvaa punaherukka, sekin tarvitsisi pensastuen. Vadelmien toiselle puolelle siirtyy mustaherukkapensas.

Hedelmätarhasta otetaan pois  nurmikko/sammalikko ja pensaiden ja puiden alle voisi tulla vaikka männynkuorikatetta. Toisaalta joku maanpeitekasvikin voisi olla hauska. Voi olla, että keskelle tulee käytävä hiekasta. Näitä asioita on vähän vaikea päättää kun tietoa ei ole itsellä niin paljon. Joka tapauksessa katteiden alle tarvitaan joku aluskangas ehkä? No näitä juttuja voi selvitellä ajankanssa, nyt keskitytään vielä rakentamiseen.

Punaisen sangon paikalle tulee nuotio (tulipesä). Siitä laitoimme kepit 165 cm:n päähän, mutta aluetta pitää varmaan vielä hieman kasvattaa, koska nuotio tulee olemaan isompi, kuin tuo ämpäri : ))

Tappien paikalla voisi olla pergolan pylväät. Yhteen väliin tulisi paikka riipputuolille ja ehkä voisimme hankkia toisenkin samanlaisen tuolin. Lisäistuimet olisi aluksi irtopenkkejä tms., tässä vaiheessa emme vielä rakenna mitään kiinteitä istuimia. Pergolan ulkoreunalle tulee kukkapenkkiä, jossa varmaan täytyy kasvaa jotain matalaa riipputuolien  kohdalla ainakin. 

Ihanaa saada kitkettyä kunnolla tuota vuohenputkea, joka tunkee terassin alta. Se on kyllä maailman ärsyttävin rikkaruoho.

Tältä työmaa näyttää talolle päin. Nurmikkoa on kuorittavana vielä melkoinen määrä! Onneksi meillä on samaan aikaan käynnissä operaatio "tramppakuopan täyttö", joten sinne saa heivattua jätökset.

Ja jotta pihatyöt ei vaan loppuisi kesken, olen muokkaamassa myös etupihaa. Sielläkin teemana on nurmikon poistaminen. Parin neliön nurmikko etupihalla on ollut ihan hassu ja nyt se saakin lähteä, pikkuhiljaa ainakin pienentyä. Palataan etupihaan seuraavassa jaksossa : )