Elli olalla

Meillä syksynviileille hartioille voi ottaa vaikka Elli-hoitoa :) Noo totta puhuakseni tuo oikeus taitaa olla vaan pojalla ja sitä kestää vain aika vähän aikaa, juuri sen verran kun neiti kohteliaasti suostuu riepoteltavana olemaan.

Mieluummin hartialämmitin nukkuu juuri siellä missä itse haluaa. Ja tuntuukin  nukkuvan aika sikeästi!

Vähään aikaan en olekaan Ellin kuvia postannut, joten tässä tulee nyt muutama putkeen. Hän oli niin kuvauksellinen tuolla tyynyllä.

Jospa ensi viikonloppuna viimeistään pääsisi näyttämään pihalle vähän haravaa? Viime viikonloppu meni ihan juoksenteluksi, mies juoksi lauantaina Espoon Rantapuolikkaan ja minä eniten itseni yllätykseksi Ratakympin sunnuntaina. Keväällä aloittelin juoksuharrastusta, mutta kovin nihkeää se oli koko kesän. Kahtena kertana ainoastaan juoksin 5 km, muuten vaan lyhyempiä satunnaisia lenkkejä. Vielä perjantaina en edes ollut lähdössä kympille, mutta kuitenkin taivuin lähtemään hyvin tankanneena. Koko matkan juoksin ja aikaa meni 1:18. Täytyy kyllä sanoa, että paisti että lihakset on vieläkin tosi jumissa, on aikamoinen voittaja-olo!

Istutuspuuhiakin olisi tiedossa, jee :) Valkoalpit (nuo isot) oli puoleen hintaan, toiset -70%. Kassista löytyy mm. Akileija Rotstern ja Himalajanesikkoa. Lisäsin muuten tuonne vasempaan palkkiin sivun, jossa on pihan perennat ja muitakin kasveja. Lista päivittyy tarvittaessa, koitan sen mukaan pysyä vähän kärryillä, mitä tuonne pihalle onkaan tullut istutettua ;)

10 kuvaa kesään

Viime vuonna oli hauska seurata blogeissa 10 kuvaa kesään -haasteen etenemistä. Hieno toteutus oli esim. Susannan Työhuoneella (kliks).

Nyt kun on niiiin ihana (?) syksy-ilma niin näppäsin ekan kuvan tähän projektiin. Selkä vasten ikkunoiden välistä laudoitusta ja kameralla zoomaus niin, että autotallin räystään reuna jää juuri kuvan vasemman reunan ulkopuolelle. Koitan osua muinakin kuukausina sitten samaan kohtaan ;)

Kesäkalusteet on vielä toiveikkaasti ulkona, eikä siitä niin kauaa ole kun viimeksi ulkona söimme. Tänään sataa, mutta huomenna kuulemma sit taas ei. Ehkä terassilla voisi vielä tänä syksynä istuskella?


Tässä ohjeet haasteeseen:

- Valitse yksi ikkuna kodistasi tai tietty kohta pihamaaltasi, josta kuvaat kuvasarjasi

- Valitse kuukauden päivä jolloin kuvaat, summittainenkin varmaan käy.

- Ota kuva samasta paikasta joka kuukausi, aina valitsemanasi päivänä tai niillä main ja julkaise se.

- Halutessasi voit julkaista aina kuvan yhteydessä myös kertyneistä kuvista kootun kollaasin joka kuukausi 

- Ja hei, viimeisen kuvan aikoihin sinulla on kiva kuvasarja vuodenaikojen vaihtumisesta ja juhannuskin jo tekee tuloaan!

Syyspuuhasteluja

Viikonloppuna oli vihdoin sekä aikaa että intoa tehdä kesäkukkaruukuille jotain ja vastaavasti istutella syyskukkasia (jotka reppanat odottivat tätä hetkeä jo useamman päivän). Otin pelargonioita yksittäisiin ruukkuihin ja korvasin niiden jättämät kolot callunoilla ja syklaameilla. Lankaköynnökset voivat vielä niin hyvin että saivat jäädä paikoilleen, samoin tuo oikean reunan kauniina vihertävä muratti. Kukkasipuleita on taas tullut hamstrattua, ne pääsivät maahan eilen, jihuu!

Siellä ne nyt nököttää sisätiloissa kuin mummon akkunalla konsanaan. Ennen joulua jossain vaiheessa muuttavat sitten autotallin puolelle.

Etupihan neliö kirsikkapuun juurella koki suuren muutoksen kun sain onnellisesti siinä majailleet pikkutalviot annettua uuteen osoitteeseen. Viime vuoden keväällä, kun laatikko pienennettiin, sen maa ja talvioiden juuret oli kuin betonia ja tiivistä kuin mikä. Vähän kauhistutti alkaa kasveja nostamaan kun luulin niiden irtoavan sentin paloina. Mutta kas ihmettä, maa oli oikein muhevaa ja juuret irtosikin tosi nätisti. Pikkutalvioiden tilalle sain vaihtokaupassa esikkoa, joka on joko tummahkoa liilaa tai pinkkiä, tai luultavimmin molempia. Keskiosaan laitoin pienten Persian pearl -tulppaanien sipuleita.

Uusia perennoita on muuttanut meille aika monia, kiitos syysalennusten. Tämä keijunkukka Heuchera villosa ´Marmelade´ on aivan syötävän herkullnen. Nam : ))

Myös pari karviaispuskaa muutti meille, koska ne alkoivat valloittaa liikaa alaa appivanhempian pihalla. Ihanaa, herkullisen mehevää Lepaan punaista! Hyvää kasvuunlähtöä ja suurta satoa toivoessa ja odotellessa :)

Kun nurmikko leikattiin ja sen mukana meni lehdet, tuli hetkeksi taas ihan kesäisen näköistä! Takanurkassa oli kuvaushetkellä meneillään Operaatio Kanukanpoisto Osa tuhat ja yksi ja nyt tilalla kasvaa toisessa pihan nurkassa kituliaasti kasvaneita syyshortensioita. Jätin kuitenkin vähän punarunkoista kanukkaa jäljelle, se kun on huomattavasti vähemmän aggressiivinen leviäjä kuin keltarunkoinen kaverinsa.

Nämä kaverit taas on kasvatettu siemenestä. Pitäisi olla limenvärisiä zinnioita, mutta aika keltaisilta nuo ainakin minun silmiini näyttävät. Kivannäköisiä joka tapauksessa, vaikka kukintaa saikin odotella todella pitkään. Nämä ovat kuin kesäinen tuulahdus alkusyksyn keskellä.

Pottuja sittenkin!

Ehdin jo kitistä, että ei meille mitään perunoita tullut komeista varsista huolimatta. Kaivelin kuitenkin eräänä päivänä laatikkoa ja olihan siellä pottuja! Hyvin, hyvin erikoisen näköisiä, mutta kyllä ne on perunoita! Äitini rohkeni ihan tosissaan epäillä, ovatko nuo sittenkin (kuvan perusteella) inkiväärejä. Mutta kyllä, perunoita ovat vaikka inkivääreiltä vähän näyttävätkin. (Sitäpaitsi inkivääriä ei edes taida kasvaa Suomessa, Wikipedian mukaan suurin tuottajamaa on Intia ja laadultaan parhaat tulee Jamaikalta. Paitsi että kuulemma inkivääristä saa kasvatettua kauniin viherkasvin kotiin, pitäisikin kokeilla!)

Muodot näillä mukuloilla oli vähintäänkin mielenkiintoiset...

Pestyinä näyttävät ihan  suloisilta rotanpoikasilta. Väri on kaunis, vaikka se katosikin keittämisen myötä. Ja maku oli aivan mainio! Lajike näissä haekkuperunoissa on `Pink Fir Apple´, lapussa lukee lisäksi Scottish basic seed potatoes ja kuitenkin potut ovat ruotsalaista alkuperää. Vaikka tämä erikoisperunakokeilu tuotti sittenkin hedelmää, ensi vuonna laitamme jotain tavanomaisempaa ja ennenkaikkea aikaista lajiketta.

Ja ne varret, ne on todella komeat! Pituutta sellainen melkein 170 cm. Melkoinen viidakko siis koko perunalaatikko!

Olen kunnostautunut myös toisen omituisen jutun kasvattamisessa. Ostin joitakin viikkoa sitten muutaman bataatin grillattavaksi, mutta ne unohtuivat lojumaan pöydälle pitkäksi aikaa. Sitten huomasin että toinen niistä puskee pieniä punaisia alkuja! Tökkäsin sen multaan ja nyt odottelen saavani siitä kivan huonekasvin. Bataatin lehdet on todella kauniit, joskus vuosia sitten kasvattelin niitä ihan koristetarkoituksessa. Juurimukuloita tuo tuskin kuitenkaan tekee ;)