Kevätkuvamaratooni

Kirjopikarililjat on kuvattava joka kevät, koska aina ne jaksavat ihmetyttää ja ilahduttaa. Ei kai sitä muuta voi kevätkukkijalta vaatiakaan : )

Syksyllä istutetut narsissit ilahduttavat myös, keskusta on kuin sitruunasorbettia!

Hyasintitkin kukkivat melko runsaina pamppuina, tässä tummempi vaaleanpunainen. Toiset on vaaleampia tai valkoisia. Ja aina näiden lähellä ihmetelen, mikä tämä tuoksu on, sitä ei meinaa millään osata yhdistää kevääseen.

Valkoiset kirjokevättähdet on kauniita vähän nuppuisinakin. 

Punakolmilehden nousemista odotin innolla ja siinä se on! Jipii!

Lapsuudenkodin pihalta tuttu Valkeakuulas -omenapuu on vihdoin meilläkin. Takana näkyy hämäävästi hortensian oksia, mutta on tuossa omenapuussakin muutama oksa. Nurmikon vihertymistä vielä odotellaan : )

Elli juoksee tässä mua kohti niin kovaa, ettei ole edes kuvassa tarkka. Kiire, kiire!

Silkkipionissa on mahtava kasvuvauhti. Taimi on ainakin 3 vuotta vanha, joten kukatkin olisi vaihteeksi kivoja. Peukut pystyssä : ) En ole vielä tutkinut lehtien sisuksia, josko siellä joku nupun palleroinen olisi.

Japaninkelta-angervo on ihan pikkuruinen vielä, mutta lehdistö on jo tässä vaiheessa hauskan värinen. 

 Vappupäivänä meillä oli pihalla ulkokalusteiden maalaamo, Elli valvoi laatua. Uusi kukkapenkki, jossa tuo edellisen kuvan angervokin kasvaa, on tuossa keskellä vasemmalle jäävän kaivopenkin ja hedelmätarhan välissä.

Olen siirrellyt metsästä kukkpenkkeihin kevätlinnunhernettä viime kesänä kukinnan jälkeen. Nyt pääsemme ihastelemaan kukintaa omassa kukkapenkissä. Luonnonkukat on jotenkin ihania lisäyksiä ostoperennojen joukkoon. Siirsin uuden penkin reunaan myös kevätpiippoja.

Laukan nuppu sieltä kurkistaa : )

Ja tästä eilisestä sääilmiöstä ei sitten sen enempää. Onneksi se on muisto vain!

P.S. On siellä silkkipionissa nuppuja! Jee : )

Pirja, sittenkin!

Juuri kun pääsin moittimasta omenapuu Pirjaa kiukuttelijaksi, löysin sieltä peräti yhden kukkaryppään. Selvästi kannatti vähän parjata, niin alkoi tapahtua. Aikamoinen ihme olisi, jos tuohon tulisi edes yksi omena. Toivoa kuitenkin on : )

Vieressä Pekka näyttää mallia, että näin sitä kukitaan.

Pepi-päärynässä heteet ovat vaaleanpunaiset. Voiko ihanampaa enää olla?

Valkoisten kukkien kuvasarjaa jatkaa luontevasti kanadanorvokki, pieni söpöläinen.

Pergola-nuotiopaikkakin on taas edistynyt! Eilen illalla toimitettiin tulipesä ja toinen riipputuolikin on saatu. Niiden kiinnitykseen pitää vielä hankkia koukut, tuo hirttokäysi ei todellakaan ole kätevä eikä ainakaan esteettinen. Maasta puuttuu hiekka ja mahdollinen kiveys sekä tietenkin perennat.

Takana oikealla siintää hedelmätarha, jonka reunakiveys on myös vielä kesken, kivet lojuu tällä hetkellä nurmen päällä, mutta jo nyt näyttää ihanan siistiltä. Takana on kaivopenkki, joka on jo melko vehreä. Kaivopenkin ja hedelmätarhan välinen alue on työn alla ja mietinnässä, että mitä siihen oikein laittaisi. Pensasta ja ruusua, eteen perennaa?

Toukokuun puolivälin kukkamaratooni

 

 

 

 

Siinä hän on: punakolmilehti kukassa! Rakkautta <3 <3 <3

 

 

 

Lumikki on nyt kukintansa loppupuolella, varistaa jo. Lehdet on avautuneet ja väri muuttunut punertavasta kauniin vaaleanvihreäksi.

 



 

 

Kirjopikarililjat ovat nyt parhaimmillaan, uusiakin kukkia vielä avautuu. Olen iloinen, että istutin näitä toissa syksynä. Luulen, että tänä syksynä näitä valkoisia istuteaan vielä lisää.

 

 

 

 

Koiranhammasliljaa täytyy kuvata ahkerasti joka kevät, niin ihana se on. Tämän lajike on ´White beauty´.

 

 

 

Eilen terälehdet olivat ihan superkikkaralla. Miten söpöä! Nauttivat ilmeisesti helteestä.

 

 

 

 

Kevätesikko on avautunut.

 

 

 

Tämä ihanuusnarsissi on jo vanha, istutin sipulit syksyllä 2012. Lajikkeesta ei valitettavasti ole tietoa säilynyt, tietääkö joku?

 



 

 

Luumupuu Sinikka valmistautui kukkimaan toissapäivänä.

 

 

 

Ja eilen oli tapahtunut poksahdus!

 



 

 Päärynäpuu Pepi aikoo kukkia tänä vuonna runsaasti. Toivottavasti pölytys onnistuu ja saadaan päärynöitä. Vähän vaihtelevaa on ollut puun anti, kerran tuli viitisen päärynää, mutta ihan kypsiksi ne eivät ehtineet.

 

 

 

Talviomena Pekassa on joitakin nuppuryppäitä, viereinen Pirja selvästi kiukuttelee eikä kukkia ole nyt tulossa. Ainakaan en ole lehtien seasta niitä bongannut. Kyllä ne jo erottuisivat. Ellei sitten jossain yläoksilla ole yllätystä luvassa...

 

Tarhavarjohiippa on avannut kauniit kukkansa. Ihanuus tämä on : ))

 

 

Keijunpikkusydän eli merimiehensydän kukkii myös melko runsaasti. Minulla kasvaa tätä kahdessa paikassa ja nämä toiset lehdet ovat huomattavasti isommat ja vaaleammat kuin sillä toisella. Voi johtua kasvupaikastakin, tai sitten näillä on joku pieni lajike-ero. Erikoisen ihanat nuo kukat joka tapauksessa ovat.

 



 

Kirjavalehtinen kielo availee lehtitötteröitään. Kukkia on tulossa ainakin näiden viereiseen yksilöön, mutta tämä rypäs oli muuten vaan niin kuvauksellinen, että sai tulla ikuistetuksi. Lehtien raidat vielä vanhetessaan korostuvat.

 



Kukkia, nuppuja, silmuja

Nyt seuraa valtaisa tykitys kevätkukkien kuvia. Niin paljon on pieniä ihanuuksia kukassa tai ainakin lehdessä, että harva se päivä teen pihakierroksen kameran linssi maata viistäen.

Lumikki on avannut kukkiaan. Se on mielettömän hohtava valkoinen, varsinainen piristys mustan mulla keskeltä!

Kukat lumikissani ovat kerrannaiset. Halkaisija on ehkä pari senttiä, joten pienistä kukista on kyse. Jotenkin odotin näistä vähän isompia, koska ostaessani kasvin, lehdet olivat melko suuret. Mutta ei toki haittaa, pienikin on kaunista : )

Tässä vanha tuttu, tarhakylmänkukka punaisena (Pinwheel dark red). Joka kevät on yhtä suuri ilo nähdä nämä suloiset kukat.

Omenapuut meinaavat taas kukkia! Mahtavaa! Viime vuonnakin oli muutamia kukkia, mutta edellisvuonna ja sitä edellisenä ei lainkaan. Siispä iloitsen näistä kukista erityisen hartaasti. Kun nyt vielä saadaan lämpöäkin, niin pölyttäjiä alkaa olla liikkeellä.

Pikkuinen silkkipioni kasvattaa reippaasti lehtiään. Saa nähdä, tuleeko jo kukkia tänä vuonna.

Ah, ja tämä! Tarhavarjohiippa on mitä ihanin kaikissa vaiheissaan. Nuo herkät nuput ohuissa, untuvaisissa varsissa! Avauduttuaan kukat ovat tietysti myös aivan ihanat kaksiväriset. 

Joissakin ruusuissa alkaa olla jo ihan kunnon silmut. Punalehtiruusu taitaa olla pisimmällä, muut seuraavat perässä. Luulisin, että kaikki ruusut ovat talven jäljiltä hengissä, se on aina mukava uutinen.

Päärynäpuun lehtisilmut ovat hauskan pilkulliset. Viime vuonna puu ei muistaakseni kukkinut, toivottavasti kukkia tänä vuonna tulee. Tosin jo pelkät lehdet ovat tässä tosi kauniit, niissä on ihana vaaleanvihreä sävy ja pyöreähkö muoto. Toissavuonna tuli muutama päärynäkin, jotka ei kuitenkaan ihan kypsiksi asti ehtineet.

Tuoksuorvokki on viime vuoden istutuksia. Kaunis söpöläinen.

Tätä ihmettelin pitkään, että mikä ihme kitukasvuinen esikko tuolla yrittää kasvaa. Sitten muistin, että istutin viime kesänä henkitoreissaan olevan, sisällä pidetyn kasvin kukkapenkkiin. Onhan tuo hengissä, mutta aika reppana. Toivottavasti se vahvistuu tulevina vuosina.

Metsäkauriit ovat nautiskelleet pihamme tulppaaneilla niin ahkerasti, että tämä yksilö taitaa olla yksi muutamasta, jotka ehtivät kukkaan asti. Tähän tulee vaaleanpunainen kukka, ja niinpä näyttää olevan vaaleanpunaista lehtien kärjissäkin.

Sokerina pohjalla vielä kuva kevätputkesta! Tämän eri vaiheita on ollut edellisissä postauksissa, joten täytyyhän nyt täydessä kukassa oleva kasvikin kuvata : ) 

Kukkia!

Pihallamme on tapahtunut muutama suuri ihme, jotka ansaitsevat tulla raportoiduksi. Yksi näistä on idänjouluruusu (Helleborus orientalis), joka alkoi kukkimaan ensimmäistä kertaa neljän vuoden jälkeen! Istutin sen ensimmäisenä puutarhakeväänämme 2012 ja joka vuosi sen jälkeen se on tehnyt ainoastaan komeita lehtiä. Mutta nyt, yksi kukka!

No tämä kanukka ei nyt ole mikään ihme, mutta en ole sitä ennen kuvaillut, koska en tuota kasvia ole juurikaan arvostanut. Karsimme ensimmäisinä vuosina pihalta niin paljon (kelta)kanukkaa, että se ei aiheuttanut ainakaan mitään positiivisia tunteita koko kasvista. Yhteen pihan nurkkaan jätimme tätä punaista ja onhan se ihan kaunis.

Ja tässä: Omenankukkia tulossa! Juhuuu! Puut (Pekka ja Pirja) istutettiin helatorstaina 2012 ja parina ekana vuonna saimme nauttia kukista ja muutamasta omenastakin. Mutta sitten tuli kaksi täysin kukatonta vuotta, jostain ihme syystä. Ehkä nuoret puut tekevät tuollaista ja se on ihan tavallista? No, syksyllä sitten tökkäsin kunnolla niille syyslannoitetta rautakangella tekemiini kuoppiin ja avot, nyt kukkia on tulossa ainakin muutama rypäs. En tiedä, auttoiko lannoitus, mutta ei kai siitä ainakaan haittaa ollut. Tämän jälkeen on mukavaa bonusta, jos puut tuottavat hedelmää, mutta jo kukat tuottavat valtavan suuren ilon.

Sitten tämä pieni, urhea tarhavarjohiippa. Se on kukkinut ahkerasti monena vuonna, mutta viime keväänä kukkia ei tullut. Tällä viikolla parturoin kasvista viime vuoden kasvuston pois ja vahingossa leikkasin ainakin yhden kukkavanankin. Ehkä olin viime keväänä niin tumpelo, että saksin silloin kukkavanat? Näissä on niin ohuet ja herkät varret, että tarkkana saa olla. Iloitsen näistä kukista nyt sitten kahden vuoden edestä : )

Pienet on ilot puutarhurilla!