maanantai 10. syyskuuta 2018

Vielä kukkii




Kiersin eilen pihaa ja otin kuvan lähes kaikista kukkivista. Niitä löytyi yllättävän paljon!

Kaunopunahattu on melko luotettava kukkija, tänä vuonna kukat ovat olleet ehkä vähän tavallista pienempiä. Houkuttelee hyvin perhosia ja näitten pallopäät ovat hauskoja kukinnan loputtuakin.



Ihailin Sailan pulskaneilikkaa ja heti kohta sainkin häneltä vinkin, että Muhevaiselta löytyy taimia! Satuin vierailemaan siellä syyskuun ekana, jolloin heillä oli jo osasta perennoista tarjous "4 kpl kympillä". Olen tosi iloinen tästä ´pulskiksesta`, sen harottavat kukat on niin sympaattiset!



Syyskukkijoihin tuo draamaa tarhasalkoruusu "Black night´. Nupulla tämän lehdet on todella ihan mustat, valossa sitten supertummat viininpunaiset. 



Tarhaviinikärhö ´Mme Julia Correvon´ on kukkinyt jo pitkään, eikä loppua näy. Nämä kapeahkot lehdet on aika jännät.



Jos annettaisiin palkinto hysteerisimmin kukkivalle syyspuolen perennalle, niin sen saisi ehdottomasti syysleimu ´Créme de Menthe` Kukkatertut ovat isoja ja niitä on paljon!



Vaaleanpunaiset pulloharjakukat kuuluvat komealoppiolle. Kovin näyttävät kukat eivät ole, mutta lehdistö korvaa tässä paljon. Ne ovat runsaat ja kauniin liuskaiset jo alkukaudesta.



Alkukesästä pikkuruisena taimena hankittu valkoinen lupiini (kirjolupiini ´Mini Gallert White`) innostui kukkimaan jo. 



Myskimalvasta löytyi vielä yksi kukka. Tämä on kyllä kiitollinen kukkija viihtyessään. Jostain penkistä se on hävinnyt tai kituuttaa, mutta kaiken kaikkiaan tämä on kyllä aika sinnikäs.





Sain kesällä anopiltani kukkatuliaisina muutaman mehitähden ja istutin ne etupihalle. Hieman olin epäileväinen, että meinaako ne ollenkaan kasvaa, mutta epäilyt näyttäisi olleen turhia. Toinen juttu sitten, miten selviävät talvesta...



Nepalinhanhikki on ehkä yksi söpöimmistä : )



Pallohortensia on yksi harvoista pihamme alkuperäiskasveista. Sillä on mahtava kasvuvoima muutamassa pihan kolkassa. Tämä yksilö kasvaa heikommassa maassa, mutta pari pallokukintoa se silti oli innostunut kasvattamaan. Ne isommat on suunnilleen lapsen pään kokoisia, tämä on sellainen pienen nyrkin kokoinen.






Syysasterit ovat kukkapenkeissäni aika uusi tuttavuus. Hankin muutamia nimettömiä, Pirkko Kahilan kasvattamia taimia muutama vuosi sitten. Ne viihtyvät hyvin ja ovat vähän levinneetkin. On tosi kiva, että löytyy myös tällaisia melko myöhään kukkivia yksilöitä pihalta. Muutama kukka on auki, mutta ihan hirveästi on vielä nuppuja jäljellä. Pari ovat sellaisia, jotka eivät vielä koskaan ole kukkineet ja näitä odotan erityisen innostuneesti.



Muhevaisen alesta tuli mukaan myös pieni syysleimun alku, jonka kukassa on ihan hento veelaenpunainen vivahde. ´Fashionable Early Crystal´ on tämän jalo nimi.



Vielä yksi pieni valkoinen! Valkoalpilla on kokoelma söpöjä pikku kukkia viuhkan muodossa.

Sellainen maratooni! Jaksoiko kukaan tänne asti?