Paluu pihalle

Viikonlopun ihanat säät houkuttelivat nauttimaan syyspihan tuoksuista ja tunnelmista. Syysvuokon kukat ovat aivan vastustamattomia! Ja nuo pullukat nuput!

Viime vuoden syysaleista hankin ensimmäiset syysvuokkoni, mutta ne ikävä kyllä kärsivät talvesta pahoin. Toinen kuoli kokonaan, toinen kasvatti pienet lehdet, mutta ei varsia saati kukkia. HongKongista löysin keväällä tilalle uusia, tosin hieman eri lajia.

Kukkakärpänenkin tekee tuttavuutta syysvuokon kanssa.

 Tämä hassu daalia ehti vielä hyvin kukkia tämän kesän puolella. Omituisen erikoinen hörsö, mutta persoonallisella tavalla kaunis yksilö : )

Toinen kaunis yksilö vartioi mansikkamaata. Hörsöhän tuokin vähän on. Eilen naapurin chihu-pentu laittoi Ellin järjestykseen ja nuhteeseen murisemalla ja hennosti haukkumalla aidan takana. Elli oli menossa takapihalle, mutta murinat kuultuaan jähmettyi hetkeksi ja pakeni tulosuuntaansa.

Sisällä on myös mukavaa, ainakaan kukaan ei murise.

Kirsikkasatoa

Joskus heinäkuussa, silloin kun oli vielä kesä, keräsimme etupihan kirsikkapuusta satoa. Kun kerran yhden yhtä omenaa ei tänä vuonna tullut (puissa ei ollut keväällä yhtään kukkaa!), piti iloita sitten kirsikoista. Happamiahan nuo ovat kuin mitkä, ei niitä paljaaltaan oikein pysty syömään.

Auringossa kylpevät punapallukat ovat hurjan söpöjä, vaikka puu itsessään ei ole erityisen rehevä.

Apuna kivien poistossa minulla oli tällainen kätevä laite, jonka olen ostanut Istanbulista.

Vips vaan, kivet ovat poissa (ja sotku jäljellä!) Olisin kovasti halunnut tehdä herkullisen näköisen Twin Peaks Cherry Pien, mutta ei meidän muutaman desin kirsikkasato ihan riittänyt. Kivettömät kirsikat nakkasin pakkaseen, niistä voisi tehdä vaikka hillon myöhemmin.

Muuten puutarhanhoitopuuhat on tällä hetkellä todella olemattomat. Keväällä olin aiheesta innostunut, kuten aina ennenkin, mutta sitten tuli hyytävän kylmä alkukesä, tukalan kuuma keskikesä ja nyt on supermärkä alkusyksy. Taidan suosiolla jäädä odottelemaan taas ensi kevään innostusta. Yksi ilopilkku puutarhassa oli musta salkoruusu, joka kukki hienosti. Nämä ovat sellaisia lapsuuteni kukkia, joita kasvoi keittiön ikkunan alla, tosin vaaleanpunaisen eri sävyissä.

Hyvin alkaneita koulurutiineja helpottaa lukkarit liitutauluseinällä. Ylempi on kasiluokkalaisen ja 75 minuutin pituisten oppituntien takia mukavan rauhallisen näköinen. Kuudesluokkalaisella sen sijaan on pikkusälää viikon täydeltä. Omaan lukkariini kuuluu neulomista ja lenkkeilyä vuorotellen. Rantakympille valmentautuminen olem tällä kertaa aloitettanut säntillisemmin kuin viime vuonna. Aikaa harjoiteluun on onneksi vielä reilu kolme viikkoa eli ihan kylmiltään ei tarvitse tänä vuonna juoksuun lähteä.  

Pihan pinkit

Pionien jälkeiseen aikaan mahtuu onneksi kaikenlaista muuta hienoa kukkijaa. Punaväriminttu aloittelee kukintaansa, joka on hurjan kirkas pinkki. Kiva piristys hellepihaan! Tuo kaunis kirjava lehti kuuluu syysleimu Créme de Menthelle, joka kukkii vasta myöhemmin.

Easy Elegance -ruusu Little Mischief puhkesi myös voimakkaan pinkkiin kukkaan. Tykkään hurjasti myös noista vihreistä, kiiltävistä lehdistä. Tämä kukki ainakin viime vuonna ihan pakkasiin asti, luultavasti sama toistuu tänäkin vuonna.

Kirjoapteekkarinruusu Rosa Mundi (ruotsiksi Polkagrisros ; ) lymyilee kirjavine kukkineen lehden alla. Kukat ovat todella hauskat ja tuntuu, että jokainen on vähän erilainen. Myös tämä on viime vuosina ollut kiitollinen kukkija, vaikka aika pikkuinen taimi onkin.

Emännän elkein pihalla astelee neiti Elli. Ulkoillessa ilme on usein tuollainen puolikoviksen viileä katse. Joku villi puoli kai sieltä pyrkii esiin, kun metsästysvaistot on oltava pihalla kunnossa. Muutaman kerran orava on päässyt karkaamaan Elliltä ihan tassun mitan päästä, on siis vaan ajan kysymys, milloin tulee saalista.

Keskeltä nurmikkoakin voi hyvin tähyillä saaliita. Ainakin kimalaisia pääsee usein läpsimään, sekä pienempiä höttiäisiä.

Saalista löytyy myös ihmisten popsittavaksi. Ahomansikat kasvavat Rhodon varjossa ihan jumbokokoisiksi. Makoisia, pyöreitä palleroisia : )

No nämä sitten... Hmmm. Viime vuonna meillä oli epäilyttävän muotoisia perunoita, tänä vuonna retiisejä näytti vaivaavan samantapainen outomuotoisuus. Voisipa melkein sanoa, että yök. Ensi vuonna yritän muistaa jättää retiisit kylvämättä, kun ei niitä meillä syö kuin mummo : )

Kesälomailoa

Täällä on puuhattu sellaista, mitä kesälomaan kuuluu. Syöty kaikki mahdolliset ateriat pihalla, suunniteltu lomatekemisiä ja nautittu pihasta kukin omalla tavallaan. Itse olen keskittynyt pionien nuuhkimiseen, siitä en saa koskaan tarpeekseni.

Yläkuvan kesäkimpun takaa pilkistää yhden onnellisen lomailijalapsen kasvot : )

Tämän kevään ostos kiinanpioni Immaculee on avannut ekan kukkansa. Toinen valitettavasti otti ja homehtui. Voisi tätäkin kuvata jäätelötermein vaikkapa kermaiseksi vaniljapalloksi.

Kasvistoon olemme saaneet suhteellisen harvinaisiakin kasveja kerättyä. Hieman jo huolestuin, että löydämmekö kissankäpälää tai ketoneilikkaa mistään, mutta huoli oli onneksi turha. Muutaman kilometrin säteellä kesämökistä löytyivät. Ja huvittavinta tässä on se, että tajusin ketoneilikkaa kasvavan omassa kukkapenkissäkin! Se tosin on Plantagenin versio, joten ei sitä varmaan olisi kehdannut kasvistoon laittaa. Myös tuo kuvan kissankäpälä on kotoisin Plantagenista.

Tällä erää viimeinen kurjenmiekka on tämä dramaattinen Provencal.

Elli teki mielenkiintoisen löydön trampan takaa: Myyrän kolon!

Siinä oli varmaan hyvät aromit jäljellä, sen verran paljon se pikkukissaa kiinnosti. Lopulta sitä kauhottiin tassuilla ihan kainaloa myöten. Korvien ilme on yhtä vakava kun on toimintakin. Melkein jo luulisi tuolla kauhomisella saavan jotain saalistakin, mutta eipä tullut myyrää meidän kaupunkilaiskissalle tälläkään kertaa. Tänään kolon aromit olivat jo sen verran laimeat, että ihan vaan pikkuisen kauhottiin muodon vuoksi.

Kesäkuun vika

Keskikesän koleudessa on sentään joitakin pieniä iloja, kuten kukkivia kukkia. Aika normaaleihin aikoihin näyttävät kukkivan, vaikka tuntuu, että kaikki vaan jumittaa kylmän ilman takia. Kai se tunne on sittenkin vaan korvien välissä.

Juhannusruusu kukki viime viikolla. Joku oma nimi tuolla vaaleanpunaisella versiolla oli, en nyt vaan muista sitä.

Keväällä mainitsin,että meille saattaisi olla tulossa riippumattoteline. Sellainen valmistui toukokuussa ja vähän aikaa sitten se maalattiin mustaksi. Telineen esikuvan näimme Kevätmessuilla ja ulkomuistista mies tuon rakensi. Hyvä ja tukeva tuli! Puumateriaalit ovat kierrätystavaraa, ainoastaan metallikoukut piti hankkia. Ja tietty itse riippumatto.

Vaikka laitos on melko suuri, ei se vie pihaltamme kovinkaan suurta osaa. Hyvin mahtuu Elli vielä ulkoilemaan nurtsilla! Nykyään Ellin ulkoilutus on kuvassa esitetyn kaltaista. Ulkoiluttaja voi hyvin vaikkapa maata riippukeinussa ja sivusilmällä katsoa, että neiti pysyy suurin piirtein pihalla. Tai pysyyhän tuo, ei karatessaankaan mene kovin kauas. Tänä kesänä näitä "karkumatkoja" on sattunut monia viikossa, kun usein joku meistä tai meille tullut vieras jättää ulko-oven löysästi kiinni. Elli osaa pukkaista oven auki ja tie vapauteen koittaa. Kissa löytyy kuitenkin aina jostain läheltä ja tulee iloisesti häntä pystyssä vastaan, kun sitä huhuilee. Kiltti Elli : )

Kiinanpionien kukkaloisto on pihassamme vasta aluillaan. Tämä on ensimmäistä kertaa kukkiva Raspberry Sundae, "Kuin vadelmahillossa pyöritetty keltaisen vaniljajäätelön pallero" (Pionien Kodin lajikuvaus). Keltaista ei vielä ole näkyvissä, mutta tuoksu on jo tässä vaiheessa vastustamattoman ihana. Toinenkin kukka puhkeaa pian.

Tämä yksilö taas on vanha tuttu, kolmatta kesää kukassa oleva White Cap. Aina yhtä ihana : )

Ja sitten, tarhakurjenmiekka Romance, myöskin ensiesiintyminen pihallamme. Vasta syyskesällä istutettu yksilö ja nyt jo intoutui kukkimaan.

Edellisen kaveri Pink Talcum on vielä vähän toista korkeampi ja todella kauniin sävyinen. Nuo oranssit karvat on niin hauskat! Eikä ole nyt mummonkalsareiden tunnelmaa havaittavissa.

Ja vielä yksi yllättäjä, heräteostos Prismasta: Lukinlilja. Varsin erikoinen tapaus, mutta tosi kaunis sellainen.

Huomenna sitten ollaan jo heinäkuussa : )

Kaikki 10 kuvaa kesään

Syyskuu

Noniin, tässäpä tämä kymmenen kuukauden kuvarimpsu! Syyskuussa oli vielä rippeitä kesästä jäljellä, vaikka pudonneet lehdet kertoivatkin syksystä. Ja vihmova sade!

Lokakuu

Marraskuu

Marraskuuhun mentäessä valo oli jo talvisempi, kylmempi. Ruohokin oli jo tumman sinivihreää, taisi tuossa vaiheessa olla jo vähän pakkasen puremaakin.

Joulukuu

Tammikuu

Vähän oli lunta tammikuussa.

Helmikuu

Ja heti kohta sitä ei taas ollutkaan! Erikoinen talvi!

Maaliskuu

Maaliskuun takatalvi, joka ei oikeasti ollut takatalvi. Mutta tuntui siltä.

Huhtikuu

Toukokuu

Kevät koitti vihreydellään, heleän vaalealla sellaisella. Toukokuussa kaikki kasvu on vielä varsin hillittyä ja siistiä.

Kesäkuu

Kesäkuussa jo ryöppyää kukkapenkeissä ja rehottaa! Huomaa Alabaster -kullerot kuvan alalaidassa. Viimekesänä ne kukkivat viikkokausia, toivottavasti sama toistuu nytkin.

Jos tähän rimpsun perään otettaisiin vielä heinäkuun kuva, niin sen toivoisi olevan lämpöä täynnä : ))

10 kuvaa kesään - kesäkuu

Sateesta ja hyytävästä kylmyydestä huolimatta nyt on kesä : ) Ainakin 10 kuukautta kesään -haaste on tullut päätökseen, sen puolesta ei siis tarvitse enää kesää odotella. Mutta käytännössä... Vähän saadaan vielä odotella. Minusta tuolla ulkona ei ainakaan ole kovin keräistä ilmojen puolesta. Vehreää toki on.

Laitan kaikki haasteen kuvat omaan postaukseensa sitten erikseen.

Etupihalla teimme pienen pikarempan. Sisääntulossa oli omituisia laattoja ja tavallaan kolmea erilaista pintamateriaalia. Nopeana ratkaisuna peitimme ne valmiilla puuritilöillä ja reunan peitimme yhdellä laudalla. Näkymästä tuli kerralla yhtenäisempi ja siistimpi. Vuoden päästä tuon puun voikin sitten öljytä tummemmaksi, jos sellaiselle näkee tarvetta.

Kesäkukkakimput ovat tässä alkukesässä ihan parhautta! Päivänkakkaroita rakastan! Ja timoteita!!

Myös sireeniä löytyi tienvarresta, sekin on kimpussa tosi nätti.

Juhannuksen vietimme mökillä ja Elli pääsi mukaan. Se oli matkoilla tosi reipas ja perillä myös. Nautti pihalla käyskentelystä ja kaikenmaailman lintujen äänien kuuntelusta. Myös ikkunan takaa oli kiva katsella pihalle ja metsiin. Ja mikä parasta, pääsi herkuttelemaan timoteilla : )

Kokkoa pystyi polttamaan maaston märkyyden vuoksi turvallisin mielin. Ilta oli kaunis mutta hyytävän kylmä. Tuli ikävä sormikkaita!

Mökiltä löysimme myös liudan kasveja lasten herbaarioihin: Nuokkutalvikki, Isotalvikki, Kissankäpälä ja Ketoneilikka olivat varmaankin erikoisimmat löydöt. Pojalla on kasassa jo 55/60 kasvia ja tytöllä 24/30. Noihin puuttuviin lukeutuu mm. kanerva, maitohorsma, mesiangervo ja kissankello, joiden kukintaa pitää vielä hieman odotella. Luotan, että kaikki kasvit tulevat kerättyä! Paitsi tytön listassa omituisesti oleva tuoksuherne, joka ei mielestäni edes ole perinteinen luonnonkasvi. Jos jossain sellaista luonnonvaraisesti kasvaa, niin saa vinkata ; )