Tämän hetken ilahduttavin tyyppi puutarhassa on tämä akileija William Guiness, joka on vasta tämän kevään hankinta. Puput ja jänikset eivät onneksi tätä löytäneet ja se sai kasvattaa huimat varret ja monen monta kukkaa.
Näitä pitää käydä ihailemassa monta kertaa päivässä.
Kaivopenkin puolella kasvaa vanhempi akileija, joka sekin on viehkosti kaksivärinen. Tälle en muista sen tarkempaa nimeä. Ihana tämäkin tyyppi.
Yksi keijunkukka ihmetyttää kukinnalla. Tämä on sellainen syysistutukseen aikoinaan ostettu, jolla ei ollut mitään tarkkaa nimeä. Punaiset kukat olivat yllätys, koska ei nämä keijunkukat ennen ole näin kukkineet, ainakaan punaisina, vaan ainoastaan se perinteinen punakukkainen laji. Kuva on pari päivää vanha, nyt kasvin viereltä on jo kitketty nuo rikkaruohot...
Verikurjenpolvi ´Striatum´ kukkii reippaasti ja hempeänä.
Sinikka meinaa taas tehdä paljon hedelmiä. Jospa tämä vuonna ehtisin poimia he hillopataan!
Harjaneilikkaa sain kolmisen vuotta sitten setäni pihasta, mutta surukseni se ei noussut enää seuraavana vuonna. Ehkä kitkin sen pois rikkaruohona? Nyt se kuitenkin ilmestyi (siementaimina?) monesta kohdasta esiin ja aikoo selvästi kukkia runsaana. Ihanaa!
Siemenestä vuonna 2012 kylvetty punapäivänkakkara ei petä koskaan. Joka vuosi varmaan kuvaan ja postaan nämä kukat, mutta kun ne vaan on niin ihanat!
Hetken päähänpistona viikko sitten keksin tehdä pienen metsäkukkapenkin. Toin mökiltä ojakellukkaa, puna-ailakkia, poimulehteä (luonnonkantaa), rätvänää ja muutaman maariankämmekän. Viimeksi mainittuja kasvaa mökkipihalla runsaasti ja nämä ottamani yksilöt pelastin korkean ja tiheän heinikon seasta, missä niillä ei olisi ollut pitemmän päälle elinmahdollisuuksia. Tähän penkkiin laitoin vain yhden pienen (ihan keskellä sinivuokkojen lehden vasemmalla puolella näkyy yksi nuppu), isompia yksilöitä laitoin markajuusipenkkiin. Siirsin myös isotalvikkia ja pikkutalvikkia, mutta en usko, että ne viihtyvät tuossa. Tämä on tällainen kokeilu, saa nähdä, miten nuo viihtyvät. Penkkiä voi helposti laajentaa, siihen voisi laittaa vaikka kevätpiippoa, metsäorvokkia ja tervakukkaa. Kaikki lähti oikeastaan ojakellukasta, joka on niin mielettömän ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan.
