Ilmassa alkaa olla jo vähän syksyä. Pihablogi on laiskotellut niin monta viikkoa, että on aika vähän katsoa takaisin kesään päin.
Joka ikinen vuosi käy samoin, että innostusta pihan kanssa riittää maksimissaan juhannukseen, sitten se katoaa aivan kokonaan. En haluaisi, että se menisi niin, mutta joka vuosi kuitenkin huomaan saman jutun. Toivon vaan, että syksyksi tulisi edes vähän innostuksen poikasta, vaikka edes muutaman syysistuturuukullisen muodossa.
Kesäkukat eivät ainakaan enää näytä näin hyviltä, muutama valju ja pieni kukka on enää jäljellä. Tämä petunia oli kyllä kiva ja erikoinen, iloa siitä riitti, vaikka helle sitä kurittikin.
Luumuja tulee paljon, ja ne ovat toki jo sinertäviä. Muutama kypsä yksilö on tullut maistettua, mutta pääsato on vasta kypsymässä. Jos olisi oikein reipas, niin keittelisi joulutorttuhillot!
Reunuspäivänkakkara oli jo ruukkutaimena ponteva ja onkin kasvanut ja kukkinut istuttamisenkin jälkeen hyvin.
Mysteeririkon kukat ovat kivat ja kukkavana oli hirmuisen pitkä.
Tarkempaa nimeä tälle ei ole edelleenkään olemassa.
Grönlanninhanhikki kasvaa etupihan kivikossa, mutta kesän kuivuus koetteli sitäkin.
Vaikka syksy on toinen lempivuodenaikani, on kesän jälkeen aina vähän tyhjä olo. Tällaisen lämpöisen näköisen tyhjän pesän jättivät kuusitiaiset jälkeensä kesäkuussa. Kyllä tuolla varmasti kelpasi poikasten köllötellä ja kasvaa. Ensi kevättä ja uutta poikuetta jo odotellen : )
