Nurkka valmiina!

Ennen juhlia huhkimme lähes kaiken vapaa-ajan pihalla ja saimme valmiiksi niin mosaiikkipolun kuin nurkankin. 

Susan-magnolia on kotiutunut hyvin ja jaksaa vielä kukkia muutaman kukan voimalla. Terassilta katsottuna nurkka häämöttää tuolla kauempana.

Kivipolku valmistui, sai koristemaalaukset ja kivikkokin on kunnossa. Elli ei uskalla vieläkään mennä lähelle tuota suihkulähdettä, vaan katsoo paremmaksi ihmetellä sitä matkan päästä.

Shisi Odoshi -suihkulähde pysyy luin pysyykin pystyssä kokoamisessa käytettyjen bambutikkujen avulla. Härpäkkeen alla on edullinen betonisaavi Bauhausista, joka on täytetty kivillä ja siellä seassa, joskin turvassa, on pieni pumppu. Saavissa on myös allassubstraattia, joka auttaa pitämään veden puhtaana. Sama vesi kiertää siis tuossa. Sitä haihtuu melko paljon, ainakin näin lämpimillä säillä saaviin saa lisätä vettä päivittäin.

Tötterön täyttymiseen menee 12 sekuntia ja sitten se keikahtaa kumoon laskien vedet takaisin saaviin. Tuota on mukava katsella, tulee sellainen zen-hetki : )) (ja vessahätä...)

Haimme kummulle ja suihkulähteeseen lisää kiviä Espoon Röylästä Kivikoplalta. Peräkärrylliseen (noin 30 ämpärillistä) valitsimme pieniä ja pyöreitä yksilöitä : ) Astinlautojen väliset kivet on myös Kivikoplalta, ne on Bendersin keltaista merikiveä.

Omenapuun juurella on kivimandala, jonka tyttäremme siihen taiteili. Istutuksiin valitsin lehdistöltään värikkäitä juttuja. Suurin puska on tällä hetkellä aika ruskea, se on heisiangervo ´Amber jubilee´, joka muuttaa lehtien väriä kasvukauden mukaan. Ostettaessa lehdet olivat aivan oranssit ja loppukesällä ne taas muuttuvat aivan punaisiksi. Nyt on siis joku välivaihe menossa.

Astinlaudoissa on Star Wars -kieltä, Copacabanan rantakadun laatoituksen kuviota sekä riimuja. Etualalla lukee Inka Jeni. Taiteilija päätyi muokkailemaan meidän nimiä vähän, jotta ei tulisi kahta samanlaista merkkiä peräkkäin ; )

Kokonaisuus edestä päin. Toistaiseksi olen kantannut tuon nurmen etureunan, mutta katsotaan myöhemmin, jos siihen keksisi jotain. Kasvitkin ovat vielä niin pikkuisia!

 

Vielä näkymä kauempaa. Vasemmalla näkyy mosaiikkipolku, jonka tekeminen onnistui ihan hyvin. Kellukat alkavat juuri ihanasti kukkia ja sydän on ihan pakahtua!

Akileijojen aikaan

Tämän hetken ilahduttavin tyyppi puutarhassa on tämä akileija William Guiness, joka on vasta tämän kevään hankinta. Puput ja jänikset eivät onneksi tätä löytäneet ja se sai kasvattaa huimat varret ja monen monta kukkaa.

Näitä pitää käydä ihailemassa monta kertaa päivässä.

Kaivopenkin puolella kasvaa vanhempi akileija, joka sekin on viehkosti kaksivärinen. Tälle en muista sen tarkempaa nimeä. Ihana tämäkin tyyppi.

Yksi keijunkukka ihmetyttää kukinnalla. Tämä on sellainen syysistutukseen aikoinaan ostettu, jolla ei ollut mitään tarkkaa nimeä. Punaiset kukat olivat yllätys, koska ei nämä keijunkukat ennen ole näin kukkineet, ainakaan punaisina, vaan ainoastaan se perinteinen punakukkainen laji. Kuva on pari päivää vanha, nyt kasvin viereltä on jo kitketty nuo rikkaruohot...

Verikurjenpolvi ´Striatum´ kukkii reippaasti ja hempeänä.

Sinikka meinaa taas tehdä paljon hedelmiä. Jospa tämä vuonna ehtisin poimia he hillopataan!

Harjaneilikkaa sain kolmisen vuotta sitten setäni pihasta, mutta surukseni se ei noussut enää seuraavana vuonna. Ehkä kitkin sen pois rikkaruohona? Nyt se kuitenkin ilmestyi (siementaimina?) monesta kohdasta esiin ja aikoo selvästi kukkia runsaana. Ihanaa! 

Siemenestä vuonna 2012 kylvetty punapäivänkakkara ei petä koskaan. Joka vuosi varmaan kuvaan ja postaan nämä kukat, mutta kun ne vaan on niin ihanat!

Hetken päähänpistona viikko sitten keksin tehdä pienen metsäkukkapenkin. Toin mökiltä ojakellukkaa, puna-ailakkia, poimulehteä (luonnonkantaa), rätvänää ja muutaman maariankämmekän. Viimeksi mainittuja kasvaa mökkipihalla runsaasti ja nämä ottamani yksilöt pelastin korkean ja tiheän heinikon seasta, missä niillä ei olisi ollut pitemmän päälle elinmahdollisuuksia. Tähän penkkiin laitoin vain yhden pienen (ihan keskellä sinivuokkojen lehden vasemmalla puolella näkyy yksi nuppu), isompia yksilöitä laitoin markajuusipenkkiin. Siirsin myös isotalvikkia ja pikkutalvikkia, mutta en usko, että ne viihtyvät tuossa. Tämä on tällainen kokeilu, saa nähdä, miten nuo viihtyvät. Penkkiä voi helposti laajentaa, siihen voisi laittaa vaikka kevätpiippoa, metsäorvokkia ja tervakukkaa. Kaikki lähti oikeastaan ojakellukasta, joka on niin mielettömän ihana kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Pikkulinnut lentoon!

Toissapäivänä istuimme terassilla ja näimme, kuinka linnunpöntön suuaukolta muutama poikanen kurkki vähän maailmaa. Emot niitä syöttivät, minkä kerkesivät ja pöntöstä kuului jo ihan lintumaisia ääniä kimeän piipityksen sijaan.

Eilen sitten keittiön ikkunasta käsin katsoin pöntön tilannetta ja sieltähän oltiin jo melkein ulkona. Poika oli päivällä kuvannut aikuisia lintuja noin kilometrin pituisella objektiivilla, joten kamera varusteineen oli sopivasti hollilla. Keittiön ikkunan takaa otin nämä kuvat, kun en tietenkään halunnut häiritä näin tärkeää tapahtumaa.

Ja ensimmäinen on ulkona! Miten liikuttava, pysty lentoasento! Onhan tuo nyt ihan valtavan jännittävä paikka lähteä suureen maailmaan turvallisen pesäpöntön suojista.

Poikasia lähti pöntöstä ainakin kolmeja neljäskin sieltä kurkki. Poikasten lopullinen määrä on mysteeri, sillä onhan niitä voinut poistua pöntöstä jo ennen kuvaamistani.

Olen iloinen, että pesintä onnistui, sillä olin vähällä sabotoida koko homman. Huhtikuussa näimme, kuinka sinitiaiset hyörivät pöntön luona. Sitten tarkkailin pesää useampana päivänä, eikä mitään liikettä ollut. Menin varovasti pöntön luo ja heilutin sitä vähän. Kansi oli jumissa ja kolkuttelin sitä hyllyn reunaan saadakseni sen auki. Sisällä olikin emo hautomassa ja hän tapitti minua mustilla silmillään! Laitoin äkkiä kannen takaisin ja jätin pöntön rauhaan. Onneksi en saanut tuhoja aikaan! Seuraavina vuosina en kyllä mene kurkkimaan pönttöjä vaikka mikä olisi. Sellainen pönttökamera olisi kyllä huippu : ))

Yksi poikanen lensi pihan katajasta ikkunalaudalle. Reppanalla oli kasvot ikkunaan päin ja se oli selvästi aika ihmeissään, liikkui vaan ikkunan reunasta reunaan.

Miten tässä nyt näin kävi? En osaa kääntyä ?!?

Sillä välin emo kantaa ruokaa seuraaville tulijoille.

Ikkunalla seikkaillut vauva pääsi terassin lattian kautta takaisin hyllykön luokse ja pelargonian suojiin.

Tässä ollaan jo melkein perillä. Ja kaveri on vasta aloittamassa ulkomaailmaan tutustumisen.

Vähän ruuhkaa pöntön luona, yksi tulossa ja yksi menossa, kunhan saa voimauttavaa sapuskaa.

Illalla istuimme jälleen terassilla ja pöntöstä kuului tutut poikasten äänet ja emot syöttivät tiuhaan tahtiin. Oli siis palattu reissuilta kotiin ja huomenna varmaan lentoharjoitukset jatkuvat.

Meinaan huomenna ilmoittaa tämän pöntön tiedot Bird Life Suomen pönttöbongaukseen, lomake aukeaa viikonlopuksi. Luin sivuilta myös linnunpöntön rakennusohjeita ja olisi kiva kyhätä toinen tämän tyttären koulussa tekemän pöntön kaveriksi. 

Kesän värejä

Puutarhahanskat on olleet muutaman viikon tiskissä, innostus on kadonnut mystisesti jonnekin. Vaikka en suuri jalkapallon fani olekaan, tulee iltaisin kumminkin katseltua sitä ja neulottua samalla. Puutarhaan ei siis oikein ehdi : )

Kyllä se into varmaan sieltä taas tulee, olisi muutama nurkka viimeistelemättä ja kai niitä rikkaruohojakin pitää alkaa vähän kurittamaan.

Takapihalla kaivopenkissä kukkii tarhakurjenmiekka peruukkipensaan suojissa. 

Pionit kukkivat ihanasti monessa penkissä ja niitä on nuuhkuteltu ahkerasti (paitsi sitä, joka haisee raadolle!) Tässä ´Do tell´ja ´Eden´s Perfume´

Samat pionit vähän kauempaa, ´Do tell´tuolla takana. Edessä pitäisi olla sekä ´Eden´s perfume´että ´Raspberry sundae´. Toinen kasvaa ihan hillittömällä voimalla, toisessa on vaan muutama varsi. Ja kummankin kukka on lähes samanlainen! En nyt yhtään tiedä, kumpi on kumpi. Kun tuossa raspberryssä pitäisi olla vaaleanpunaisia sävyjä, mutta sekin on kelta-vaaleanpunainen. Outoa.

Marjakuusipenkin perinteisen lehtoakileijan lehdissä on hauskat sävyt. Tämä kukki tänä vuonna jotenkin kituliaasti, kuten muutkin akileijani. Selvästi huono vuosi niille, varmaan ne eivät tykäneet kevään rankasta kuivuudesta.

Luumuja on Sinikassa kypsymässä ihan tajuton määrä. Toivotaan pitkälle lämmintä loppukesää, jotta saadaan paljon vaikkapa luumusoseainesta!

Kesäkukkia istutin tänä vuonna vain vähän, tässä äitienpäiväksi hankittu erikoisen värinen petunia, sen kainalossa pilkistää neilikka. 

Hienoon suunnitelmaani harmonisesta valko-vaaleanpunaisesta etupihan penkistä on tullut särö. Tunkeilijana väärän värinen hollanninkuejnmiekka! Tässä kuvassahan on suoranainen Suomi100 -teema : ))

500 kiloa männynkuorikatetta

Katetta on nyt levitelty yhteen jos toiseenkin paikkaan pihan eri kolkissa. Tämä ´sivupihan´ alue on ollut vähän murheenkryyni aina. Neljä tai viisi vuotta sitten koitin kitkeä täältä heinät ja kielot ja istuttaa tilalle toisaalta siirrettyjä angervoja ja syyshortensiaa. Se onnistui vain osittain, heiniä ei enää näy, mutta kieloille en voinut mitään: niitä vaan pukkaa joka kolosesta. Nyt tasoitin maata vanhan nurmikon palasilla, rakensin muurin reunaan (siirsin ne viiden metrin päästä etupihan penkistä, joka meni kokonaan uusiksi) ja peitin koko alueen katekankaalla. Yhteen koloseen istutin takapihalta nappaamaani viiruhelpiä, joka tuokin kivasti valoa tähän hämärään kolkkaan. On todennäköistä, että kieloa vielä yrittää kasvaa ainakin reunoista pursuamalla, mutta ne on kuitenkin sitten helpompi napsia vaikka yksitellen pois.

Katekangas tursuaa muurin alta nyt vähän rumasti, mutta ajatuksena on kattaa tuo maa (josta myös tunkee kieloa) kankaalla ja kivituhkalla tai sepelillä. Nyt maa on niin korppua, ettei siinä kielojen nyhtämisen jälkeen kasva mikään. 

Pieni alue, mutta olen niin iloinen, että siinä viimein on joku kesävämpi ratkaisu!

Toinen pienempi paikka, johon männynkuorikatetta kärräsin, on takapihan sivustalla oleva päärynä- ja luumupuun alusta. Siinä oli ennen kiveys, koska nurmikkoa tai kukkapenkkiä siihen ei voinut laittaa ja kiviä oli vanhalta pihalta jäänyt tyhjänpantiksi. Nyt niitä kiviä tarvittiin etupihalla, joten kate korvasi ne. Samalla laajensin ´päärynäpuupenkkiä´, sillä hamstraamistani euron taimista osa oli keltaisia/oransseja (=päärynäpuupenkin värit). Sinne meni tulikellukkaa, tarhakellukkaa, siperianunikkoa ja keltakukkaisia maksaruohoja.

Ja tämä alue nieli tietenkin suurimman osan katteesta, kuten oli tarkoituskin. Maa viettää alas aitaa kohden ja tämä oli tietysti ongelma katteen levittämistä ajatellen. Korotin maata nurmikon palasilla, joita hedelmätarhan maasta irrotin. Mies rakensi muutaman laudan korkuisen seinämän ja survoin katekankaan tuohon seinämään asti ja koko alue voitiin päällystää männynkuorikatteella.

Viime yönä havahduin ongelmaan, että miten jatkossa lannoitan omenapuut? Olen aina tehnyt maahan puiden lehdistön alalle rautakangella kolot, joihin olen lannoitteen jemmannut. Nyt kun maassa on katekangas, homma menee hankalammaksi. On varmaan pakko tehdä reikiä kankaaseen ja tukkia ne sitten lannoittamisen jälkeen mahdollisimman tiiviisti, ettei rikkaruohot pääse läpi. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden lannoittaminen on kuitenkin niin välttämätöntä, että se on vaan pakko tehdä. Mietitään yksityiskohtia lisää sitten syksyllä, kun on syyslannoitteen levittämisen aika.

Kottikärryillä on ehdottoman tärkeä virkansa puutarhatöissä, mutta tämäkin kärry on osoittautunut oivalliseksi apuvälineeksi. Kyseessä on nokkakärryt, jotka saa myös tuollaiseksi käteväksi lavetintapaiseksi kärryksi. Näillä kärräsin kiviä takapihalta etupihalle ja muutkin välineet tällä siirtyy hyvin paikasta toiseen.

Kaivopenkissä kasvaa rehevänä pionit ja jättipoimulehdet. Keijunkukista tulee kellertäviä ja ruosteenoransseja väripilkkuja, samoin peruukkipensas antaa vähän kontrastia.

Pergolapenkkiin on tehty laajennus, johon pääsi yksi uusi pioni (Primevere) ja pikkutaimia kuten hentohöyhenheinää ja valkoinen salkoruusu. Tästä piti kitkeä nurmikon alla kasvanutta vuohenputkea, joten iso osa oli mullalla. Laitoin reunaan nurmikon siirteitä, mutta ne on tietysti jo ihan ruskeita. Lopulta tuo reuna pitää kantata siistiksi, kunhan siirteet juurtuvat (jos juurtuvat).

Loppuun vielä alapuolelta pronssisena hohtavat ja päältä viininpunaiset peruukkipensaan lehdet.

Multasormille töitä

Pieni vuokkoni kukkii! Tarkempaa nimeä tälle ei ole tiedossani, se on vaan "vuokko". Söpö sellainen kuitenkin, kukat ovat melko pienet, pienemmät kuin kahden euron kolikko.

Illakko kukkii uskollisesti joka vuosi. Ihanan perinteinen tämä, ei mikään erityinen kaunotar, mutta persoonallinen kuitenkin. Tästä tulee ilmeisesti hyvä tuoksu varsinkin iltaisin, mutta en ole ehtinyt yhtään sitä tuoksuttelemaan, sillä iltaisin kaadun sänkyyn täysin väsyneenä puutarhan töistä ; )

Kaivopenkissä kukkii lupiini, joka on siemenestä kasvatettu ensimmäisenä puutarhakesänämme 2012. Se on nimeltään ´My Castle´.

Valon siivilöityessä punaisten peruukkipensaan lehtien läpi ne näyttävät aivan pronssisilta.

Kirjokanukan lehdet ja kukinnot kylpevät auringossa.

Tässä on työmaa, jonka parissa olen uurastanut alkuviikon illat. Nurmen poistaminen kävi ihan työstä, se oli tiivistä kuin betoni. Tein kanttausraudalla siihen kapeita viipaleita, jotka lähtivät armotonta voimaa ja vääntöä käyttäen pienissä erissä irti. Sormet kipeytyivät tosi pahasti ja olivat arat loppuillan ja seuraavan päivän, mutta iltaa kohti aina helpotti ja pääsi taas kidutus- repimishommiin.

Pihalaatoituksen reunaan, autopaikan eteen, piti laittaa noita kiviä, koska kuljen siitä aina pelkääjän paikalle autoon. Kiveys näyttää ehkä oudolta ja epäloogiselta, mutta käytännöllisyys on joskus vaan pakko ottaa huomioon. 

Jotain kasveja olen jo tuonne istutellut. Ihan keskellä on grönlanninhanhikki, josta olinn ehtinyt  haaveilemaan jo monta vuotta. Yksi uusi kiinanpioni on myös (Laura Dessert), ja jakotaimia syysleimusta ja parista keijunkukasta. Keskialueelle tökkäsin myös siirtotaimena takapihalta tuoksumataraa, mutta tuo teko ei tainnut olla kovin järkevä. Nauroin itselleni, että siinä ne on vierekkäin, varjoa suosiva matara ja kivikon paahdetta rakastavat mehitähdet ja maksaruohot!

Alue on vielä myllerryksessä, eikä ollenkaan valmis. Sitä juuttaan nurmikkoakin on vielä tuolla taka-alalla revittäväksi. Ihana kuitenkin päästä siitä eroon.

Takapihalla saimme raudoitusverkon asennettua pergolaan. Valtava pioni kasvaa siinä toisella puolella, joten en varmaan laita tuohon koskaan mitään köynnöstä tms. kasvamaan. Verkko on ihanan ruosteinen ja kivan näköinen sellaisenaan. 

Taustan hedelmätarhaan saimme eilen männynkuorikatteen haettua ja levitettyä. Olimme koko perheen voimin Ämmässuolla lapioimassa katetta peräkonttiin, mutta tyhjensin sen ihan yksin, ja käsin! Taas nauratti että haloo, ihminen, miksi pitää tehdä asiat niin hankalasti? Mutta oikeasti, kauhaisemalla katetta kahden käden väliin sain sen siististi ja tehokkaasti kottikärryyn. Ja taas sormet kiittivät pienestä iltajumpasta : ))

Katetta riitti muutamaan muuhunkin paikkaan, joista varmaan lisää seuraavassa postauksessa.

Tässä pergola arkiasussaan, nuotiopaikka sadesuojattuna (tulipesän pohja on umpinainen, joten vesi jäisi siihen lillumaan) ja riipputuolitkin varastoituna. Kiveys alkaa olla valmis, vielä hieman kivituhkaa on lisättävä ja laattojen väliin laitamme vielä mustaa saumaushiekkaa. Vaikka tässä sadesuojauksia onkin, eihän täällä kunnolla ole satanut. Muutama hassu kuuro, jossa maa on hieman kostunut. Nyt onkin taas lämmintä luvassa : )

Mukavaa viikonlopun odotusta!

Pikkukurjenmiekkoja, pioneita ja puutarhatreffit

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkivat pari pikkukurjenmiekkaa (Iris pumila), joiden kukkia odottelin malttamattomana jo viime vuonna. Tämä säämiskän värinen on nimeltään Gingerbread Man, tuo ruskea oli todella vänkä lisä kukkapenkkiin kaukaa katsottuna. Vaaleanruskea ei todella ole mitenkään yleinen kukkivan kukan väri, päinvastoin jo kuihtuneen kukan väri.

Toinen odotettu pikkukurjenmiekka Cherry Garden hehkui suorastaan kirsikkapuiston väreissä. Aivan ihana syvä punainen, eri valoissa eri värinen. Kuvassa näyttää lilahtavalta, mutta kukka oli oikeastaan enemän kirsikanpunainen kuitenkin. Kurjenmiekoissa on noi ihanat karvatupsut lehden alkupäissä, suloiset kerrassaan.

Sitten pioni-osastolle! Neljättä vuotta kukkapenkissä rehevänä kasvanut `Paula Fay´ kukki viimein yhden kukan voimin! Kuvassa jo hieman ylikukkineena, mutta ihanan tummanpunaisena silti vielä hehkuen. Ensi vuonna voisin mielellään katsella enemmänkin näitä kukkia : )

Tämän vuoden hankinta, jalopioni ´Madame Caloy´:ssa oli melko isot nuput ja se ehättikin ne jo avaamaan. Taimen mukana seuranneen kuvan mukaan kukan olisi pitänyt olla vaaleanpunainen ja keskeltä kermanvaalea. Ei haittaa kukan valkoisuus, ihastuttava se on joka tapauksessa!

Marketanpuiston toukokuisilta markkinoilta yksi hankinoista oli perhosorvokki. Sillä on mitä ihanin, puhtaanvalkoinen kukka, jossa myös hapsut sisällä : )

Ja vielä yksi uusi kasvi, akileija punavalkoisena. Vastustamattoman iso ja kaunis kukka!

Eilen minulla oli mukavat puutarhatreffit, kun tapasimme Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin kanssa. Hän tuli hakemaan minulta koristemansikkaa ja toi vaihtareiksi vaikka mitä ihanuuksia, mm. taponlehteä, (joka on ollut hankintalistallani), kevätkaihonkukkaa ja metsäruusua. Oli oikein mukava tavata samalla aaltopituudella oleva puutarha- ja kissaihminen! Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, joten täytynee tehdä vastavierailu piakkoin : )

Uusille kasveille on alettava tekemään hyviä istutuspaikkoja eli yhtä penkkiä pitää alkaa laajentamaan. Ei yhtään hullumpaa kesälomapuuhaa se, kun vielä ilmatkin näyttää tästä vähän paranevan. Lähdenkin tästä pihalle, adios!