YO-juhlat juhlittu

No niin, nyt on pojan YO-juhlat juhlittu ja juhlista jotenkin toivuttu. Kaikki meni hyvin, päivä oli ihana ja sää juuri sopiva. Juhlien kruunu itse ylioppilaan jälkeen taisi olla tarjoilupöytä, jonka pohjana oli sammalmatto. Kun visioin tätä, mietin jo kauhulla, onko siinä mitään järkeä. Mutta hyvin onnistui ja toimi!

Isäni toi sammalen mökiltä omilta mailtaan ja aikaisemmin olimme käyneet siellä sahailamassa pöllejä tarjoiluvatien alustoiksi. Näpersin ruokien kyltit tuohesta ja oksista.

Sammalikkoon istutin kieloja, jotka kaivoin juurineen omalta pihalta ja istutin mataliin ruukkuihin. Oikein hyvin ne kestivät, eikä muutamasta kukasta tullut häiritsevää tuoksupaljoutta. Minusta se on ihana tuoksu, mutta ehkä tarjoilupäydällä joku megaparfyymituoksu olisi ollut vähän hassu. Elli oli juhlissa ihan reippaasti nojatuolin alla, tuli kuitenkin sopivasti kuvaan : )

Sammaleesta kömpi perjantaina vain muutama ötökkä, ja lisättiin varmuuden vuoksi siihen vähän Raidia. Ei siis toteutuneet pahimmat pelot ötökkäinvaasiosta!

Lauantain aamukasteinen piha ennen juhlia, pöydät vielä ilman pöytäliinoja. Kyllä tuolla kukkapenkeissä muutama perenna kukki ja ainakin oli vehreää! Entinen tramppakuoppakin vihertää ja uusi omenapuu (valkeakuulas) tekee ihanan isoja lehtiä.

Terassin vieressä pienessä penkissä kasvaa syksyllä kukkivia lajeja, syysleimua, syysasteria ja punaväriminttua. Väleihin istutin petuniaa ja unikon, että olisi kukkiakin. 

Omenpuissa oli kuin olikin kukkia, tosin vain muutama. Pekalla on isot kukat ja niitä oli vielä auki.

Pikkuruisena muutaman lehden taimena pari vuotta sitten istutettu silkkipioni avaa ensimmäiset kukkansa ihan pian. Tätä on odotettu!

Nyt kun juhlavalmistelut ja -stressi on ohi, ehtii taas pihatöihin ja kukkia kuvailemaan. Ja se on hei kesä, mahtavaa!

Kesäinen kevätlauantai

Vaikea uskoa, että on vasta huhtikuu! Eilen lauantaina oli sellainen ilma, ettei monesti kesäkuussakaan ole paljon vastaavia. Sellainen päivä piti tietysti viettää ulkona ja ottaa lämmöstä kaikki ilo irti. Pergolan tuoleilla emme juuri ehtineet istuskella!

Tänään tilanne on ihan toinen, kun lämpötila on melkein arktiselta tuntuva +8 ja lisäksi tuulee kylmästi. Tytär lähti aamulla lukionsa opintomatkalle Roomaan ja vei selvästi mukanaan meidän lämmöt ; )

 Tänä keväänä on kauppoihin tullut eucalyptuksia. Tämä voi talvehtia viileällä kuistilla (meillä ehkä autotallissa?), mutta on siitä ainakin kesäksi iloa terassilla. Ruukun toiseen päähän voisi laittaa jotain valkokukkaista ja laskeutuvaa, kunhan ilmat vielä vähän lämpenee ja kesäkukkia alkaa olla paremmat valikoimat.

Pergolan taustan penkissä oranssit krookukset ja turkintähdikit kukkii, jaloangervot ja tähtiputket vasta aloittelee kasvuunlähtöä. Tuo iso rohjake on koristelaukka, Allium Mont Blanc. 

Eilen virittelimme aurinkovarjon paikoilleen terassin kulmaan. Sitä varten piti kaivaa muutama perenna uudelle paikalleen. Maitokellot, jotka nurkassa aiemminkin kasvoivat, istutin entisille sijoilleen tukiristikon väleihin. Maitokello on peräisin Pohjois-Karjalasta, Ruunaasta, josta isäni on kotoisin. Taimia löytyi naapurivaaran entisestä pihapiiristä, jossa ei taida olla taloakaan enää jäljellä. Sitkeä ja merkityksellinen kasvi siis, joka on hyvin viihtynyt meidänkin pihalla.

Kaivopenkissä loistavat vierekkäin kevätkukat ja keijunkukat, muut perennat heräilevät. 

Päärynäpuupenkki on näin keväisin varsinainen "svedu-penkki", kun kevätkaihonkukat ja etelänkevätesikot kukkii rinnakkain, kohta narsissit säestää.

Vielä yksi kuva tramppakuopasta. jossa näkyy nurmikkosiirroksia ja omenapuun kuoppa. Toissaöinen sade kasteli maan ihan kunnolla, mikä varmasti auttoi näitä nurmikonpalojakin. 

Terassipenkkiin suunnittelen värin lisäämistä, sillä siitä on huomaamatta tullut pääväriltään vihreä. Ensimmäinen lisäys on jaloakileija ´Spring Magic rose and ivory´.

 ´

Tässä penkissä kasvaa erilaisia jouluruusuja, mutta tänä vuonna kukinta vaikuttaa vähänlaiselta. Tämä Double Ellen Green on ehkä ainoa kukkija, eikä sekään tuo sitä  kaivattua väriä, vaikka hurjan kaunis onkin.

Eilisenä työmaana oli tämä pieni penkki kaivopenkin ja hedelmätarhan välissä. Viime kesänä aloittelin tätä ja istutin siihen akileijaa ja siirsin trampan takaa kaksi jaloangervoa. Takareunassa on täyttömaana hedelmätarhasta käännettyä sammalikkoa ja joukossa on tietysti rikkaruoho jos toinenkin.

Istutin penkkiin purkeissa näkyvät japaninkelta-angervon ja mustaseljan.

Takareunaan levitin suodatinkankaan, jonka päälle laitoin hiekkaa (jolle piti keksiä jokin käyttötarkoitus). Hiekan päälle kippasin oksasilppurilla tehtyä haketta. Jospa rikat pysyisivät ainakin hetken aikaa aisoissa! 

Muutama tiili oli vielä jäljellä ja hahmottelin niistä kivien kanssa reunusta penkille. En osaa sanoa, onko toi nyt hyvä vai ei, täytyy katsoa miten se asettuu. Siirsin penkkiin juhannuspionin, joka ei ole vielä koskaan kukkinut vanhassa paikassa, vaikka majaili siinä ainakin kuusi vuotta. Saman kohtalon koki kuolanpioni, jonka siirsin tähän penkkiin trampan takaa jo viime keväänä. Jännityksellä odotan, alkaako se kukkia vai jatkaako vuosikausien murjotustaan.

Omenapuihin on tulossa runsaasti kukkia, hurraa! 

Hurraamista sen sijaan ei ole näissä lepän urvuissa ja niiden määrässä! Niitä tuntuu olevan nyt IHAN joka puolella satamäärin! Tätä kohtaa ei ole vielä haravoitu, joten tässä näkyy koko kaameus. Riittää näitä muillekin alueille ihan kiitettävästi. Ovathan nämä tavallaan söpöjä karvamatoja, mutta niiden määrä kauhistuttaa. En muista tällaista urpuvuotta olleen koskaan ennen. Tänään voisikin olla hyvä haravointipäivä, jos ei paljon muuta tarkene tehdä : )

Kesän värejä

Puutarhahanskat on olleet muutaman viikon tiskissä, innostus on kadonnut mystisesti jonnekin. Vaikka en suuri jalkapallon fani olekaan, tulee iltaisin kumminkin katseltua sitä ja neulottua samalla. Puutarhaan ei siis oikein ehdi : )

Kyllä se into varmaan sieltä taas tulee, olisi muutama nurkka viimeistelemättä ja kai niitä rikkaruohojakin pitää alkaa vähän kurittamaan.

Takapihalla kaivopenkissä kukkii tarhakurjenmiekka peruukkipensaan suojissa. 

Pionit kukkivat ihanasti monessa penkissä ja niitä on nuuhkuteltu ahkerasti (paitsi sitä, joka haisee raadolle!) Tässä ´Do tell´ja ´Eden´s Perfume´

Samat pionit vähän kauempaa, ´Do tell´tuolla takana. Edessä pitäisi olla sekä ´Eden´s perfume´että ´Raspberry sundae´. Toinen kasvaa ihan hillittömällä voimalla, toisessa on vaan muutama varsi. Ja kummankin kukka on lähes samanlainen! En nyt yhtään tiedä, kumpi on kumpi. Kun tuossa raspberryssä pitäisi olla vaaleanpunaisia sävyjä, mutta sekin on kelta-vaaleanpunainen. Outoa.

Marjakuusipenkin perinteisen lehtoakileijan lehdissä on hauskat sävyt. Tämä kukki tänä vuonna jotenkin kituliaasti, kuten muutkin akileijani. Selvästi huono vuosi niille, varmaan ne eivät tykäneet kevään rankasta kuivuudesta.

Luumuja on Sinikassa kypsymässä ihan tajuton määrä. Toivotaan pitkälle lämmintä loppukesää, jotta saadaan paljon vaikkapa luumusoseainesta!

Kesäkukkia istutin tänä vuonna vain vähän, tässä äitienpäiväksi hankittu erikoisen värinen petunia, sen kainalossa pilkistää neilikka. 

Hienoon suunnitelmaani harmonisesta valko-vaaleanpunaisesta etupihan penkistä on tullut särö. Tunkeilijana väärän värinen hollanninkuejnmiekka! Tässä kuvassahan on suoranainen Suomi100 -teema : ))

Punaista

Tänään ei ole paistanut aurinko eikä ollut muutenkaan erityisen keväistä, mutta kävimme silti Ellin kanssa pihakierroksella. Suunnitelmissa oli hieman putsailla perennapenkkejä, mutta ei tuonne kylmyyteen huvittanutkaan jäädä pidemmäksi aikaa.

Kuvasin pieniä, suloisia ja punaisia alkuja. Kaikista komein pionirypäs on tällä hetkellä terassin vierustalla. Se on muistaakseni Raspberry Sundae, joka on kukkinut komeasti jo useana kesänä. Ilmeisesti tänäkin vuonna on odotettavissa rehevää kasvua ja paljon kukkia!

Viime kesän ostos Marketanpuistosta, mysteeri-keijunkukka voi hyvin, tosin hieman punaisesti. Muuttuvatkohan nuo lehdet vielä vihreiksi, vai kasvaakohan rinnalle uudet ja ehommat vihreät?

Täältä puskee luultavimmin lehtoängelmä. Elinvoimaa on, mutta onhan nuo suoraan sanottuna ihan kauhean rumat! Apua, kukkapenkissäni kasvaa alien!

No nämä ei ole rumia! Tummajouluruusu pukkaa kukkaa ihan huolella. Koska nämä maistuvat jollekin (jänikselle?) niin hyvin, ne on pakko suojata. Tämä rypäs on jouluruusuista suurin, muutamassa muussa kasvustossa on yksi tai kaksi kukkaa. Jouluruusu lukeutuu kyllä ehdottomiin lemppareihin : )

Pikkukurjenmiekkoja, pioneita ja puutarhatreffit

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkivat pari pikkukurjenmiekkaa (Iris pumila), joiden kukkia odottelin malttamattomana jo viime vuonna. Tämä säämiskän värinen on nimeltään Gingerbread Man, tuo ruskea oli todella vänkä lisä kukkapenkkiin kaukaa katsottuna. Vaaleanruskea ei todella ole mitenkään yleinen kukkivan kukan väri, päinvastoin jo kuihtuneen kukan väri.

Toinen odotettu pikkukurjenmiekka Cherry Garden hehkui suorastaan kirsikkapuiston väreissä. Aivan ihana syvä punainen, eri valoissa eri värinen. Kuvassa näyttää lilahtavalta, mutta kukka oli oikeastaan enemän kirsikanpunainen kuitenkin. Kurjenmiekoissa on noi ihanat karvatupsut lehden alkupäissä, suloiset kerrassaan.

Sitten pioni-osastolle! Neljättä vuotta kukkapenkissä rehevänä kasvanut `Paula Fay´ kukki viimein yhden kukan voimin! Kuvassa jo hieman ylikukkineena, mutta ihanan tummanpunaisena silti vielä hehkuen. Ensi vuonna voisin mielellään katsella enemmänkin näitä kukkia : )

Tämän vuoden hankinta, jalopioni ´Madame Caloy´:ssa oli melko isot nuput ja se ehättikin ne jo avaamaan. Taimen mukana seuranneen kuvan mukaan kukan olisi pitänyt olla vaaleanpunainen ja keskeltä kermanvaalea. Ei haittaa kukan valkoisuus, ihastuttava se on joka tapauksessa!

Marketanpuiston toukokuisilta markkinoilta yksi hankinoista oli perhosorvokki. Sillä on mitä ihanin, puhtaanvalkoinen kukka, jossa myös hapsut sisällä : )

Ja vielä yksi uusi kasvi, akileija punavalkoisena. Vastustamattoman iso ja kaunis kukka!

Eilen minulla oli mukavat puutarhatreffit, kun tapasimme Rikkaruohoelämää -blogin Betweenin kanssa. Hän tuli hakemaan minulta koristemansikkaa ja toi vaihtareiksi vaikka mitä ihanuuksia, mm. taponlehteä, (joka on ollut hankintalistallani), kevätkaihonkukkaa ja metsäruusua. Oli oikein mukava tavata samalla aaltopituudella oleva puutarha- ja kissaihminen! Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, joten täytynee tehdä vastavierailu piakkoin : )

Uusille kasveille on alettava tekemään hyviä istutuspaikkoja eli yhtä penkkiä pitää alkaa laajentamaan. Ei yhtään hullumpaa kesälomapuuhaa se, kun vielä ilmatkin näyttää tästä vähän paranevan. Lähdenkin tästä pihalle, adios!

Kesälomailoa

Täällä on puuhattu sellaista, mitä kesälomaan kuuluu. Syöty kaikki mahdolliset ateriat pihalla, suunniteltu lomatekemisiä ja nautittu pihasta kukin omalla tavallaan. Itse olen keskittynyt pionien nuuhkimiseen, siitä en saa koskaan tarpeekseni.

Yläkuvan kesäkimpun takaa pilkistää yhden onnellisen lomailijalapsen kasvot : )

Tämän kevään ostos kiinanpioni Immaculee on avannut ekan kukkansa. Toinen valitettavasti otti ja homehtui. Voisi tätäkin kuvata jäätelötermein vaikkapa kermaiseksi vaniljapalloksi.

Kasvistoon olemme saaneet suhteellisen harvinaisiakin kasveja kerättyä. Hieman jo huolestuin, että löydämmekö kissankäpälää tai ketoneilikkaa mistään, mutta huoli oli onneksi turha. Muutaman kilometrin säteellä kesämökistä löytyivät. Ja huvittavinta tässä on se, että tajusin ketoneilikkaa kasvavan omassa kukkapenkissäkin! Se tosin on Plantagenin versio, joten ei sitä varmaan olisi kehdannut kasvistoon laittaa. Myös tuo kuvan kissankäpälä on kotoisin Plantagenista.

Tällä erää viimeinen kurjenmiekka on tämä dramaattinen Provencal.

Elli teki mielenkiintoisen löydön trampan takaa: Myyrän kolon!

Siinä oli varmaan hyvät aromit jäljellä, sen verran paljon se pikkukissaa kiinnosti. Lopulta sitä kauhottiin tassuilla ihan kainaloa myöten. Korvien ilme on yhtä vakava kun on toimintakin. Melkein jo luulisi tuolla kauhomisella saavan jotain saalistakin, mutta eipä tullut myyrää meidän kaupunkilaiskissalle tälläkään kertaa. Tänään kolon aromit olivat jo sen verran laimeat, että ihan vaan pikkuisen kauhottiin muodon vuoksi.

Kesäkuun vika

Keskikesän koleudessa on sentään joitakin pieniä iloja, kuten kukkivia kukkia. Aika normaaleihin aikoihin näyttävät kukkivan, vaikka tuntuu, että kaikki vaan jumittaa kylmän ilman takia. Kai se tunne on sittenkin vaan korvien välissä.

Juhannusruusu kukki viime viikolla. Joku oma nimi tuolla vaaleanpunaisella versiolla oli, en nyt vaan muista sitä.

Keväällä mainitsin,että meille saattaisi olla tulossa riippumattoteline. Sellainen valmistui toukokuussa ja vähän aikaa sitten se maalattiin mustaksi. Telineen esikuvan näimme Kevätmessuilla ja ulkomuistista mies tuon rakensi. Hyvä ja tukeva tuli! Puumateriaalit ovat kierrätystavaraa, ainoastaan metallikoukut piti hankkia. Ja tietty itse riippumatto.

Vaikka laitos on melko suuri, ei se vie pihaltamme kovinkaan suurta osaa. Hyvin mahtuu Elli vielä ulkoilemaan nurtsilla! Nykyään Ellin ulkoilutus on kuvassa esitetyn kaltaista. Ulkoiluttaja voi hyvin vaikkapa maata riippukeinussa ja sivusilmällä katsoa, että neiti pysyy suurin piirtein pihalla. Tai pysyyhän tuo, ei karatessaankaan mene kovin kauas. Tänä kesänä näitä "karkumatkoja" on sattunut monia viikossa, kun usein joku meistä tai meille tullut vieras jättää ulko-oven löysästi kiinni. Elli osaa pukkaista oven auki ja tie vapauteen koittaa. Kissa löytyy kuitenkin aina jostain läheltä ja tulee iloisesti häntä pystyssä vastaan, kun sitä huhuilee. Kiltti Elli : )

Kiinanpionien kukkaloisto on pihassamme vasta aluillaan. Tämä on ensimmäistä kertaa kukkiva Raspberry Sundae, "Kuin vadelmahillossa pyöritetty keltaisen vaniljajäätelön pallero" (Pionien Kodin lajikuvaus). Keltaista ei vielä ole näkyvissä, mutta tuoksu on jo tässä vaiheessa vastustamattoman ihana. Toinenkin kukka puhkeaa pian.

Tämä yksilö taas on vanha tuttu, kolmatta kesää kukassa oleva White Cap. Aina yhtä ihana : )

Ja sitten, tarhakurjenmiekka Romance, myöskin ensiesiintyminen pihallamme. Vasta syyskesällä istutettu yksilö ja nyt jo intoutui kukkimaan.

Edellisen kaveri Pink Talcum on vielä vähän toista korkeampi ja todella kauniin sävyinen. Nuo oranssit karvat on niin hauskat! Eikä ole nyt mummonkalsareiden tunnelmaa havaittavissa.

Ja vielä yksi yllättäjä, heräteostos Prismasta: Lukinlilja. Varsin erikoinen tapaus, mutta tosi kaunis sellainen.

Huomenna sitten ollaan jo heinäkuussa : )