Tyttäremme ylppäreitä pääsimme viettämään 5.6. ihanassa kesäsäässä! Pystyimme olemaan etupäässä ulkona ja pitämään hyvin turvavälejä. Vieraita kutsuimme alle 50 ja heidätkin kolmessa erässä. Silti korona-aikojen jälkeen tuntui isompi ihmismäärä hyvällä tavalla ihmeelliseltä. Ei sitä oikein enää muistakaan, millaista ihmisten tapaaminen hieman isommassa mitakaavassa tarkoittaa! Vaikka varovaisuutta pitääkin vielä noudattaa, oli ihanan vapauttavaa saada järjestää juhlat pitkästä aikaa.
Ruokatarjoilut oli meillä sisällä, juomat oli tarjolla ulkona. Poikamme juhlissa kaksi vuotta sitten pöydällä oli metsäinen sammalikko, nyt mentiin ruoho- kukka- ja keijukaisteemalla.
Siirtonurmea haimme Siuntion Pikkalasta Finnurmelta. Kolme neliötä riitti hyvin! Pöytä oli vuorattu kevytpeitteellä., joten pystyin hyvin kastelemaan nurmea edellisenä päivänä jotta se oli raikas juhlapäivänä. Mökiltä haimme pikkuisia puita ojien pohjilta ja istutimme ne kesäkukkien kanssa pöytään.
Vessoihin laitoin kieloja omalta pihalta. Mikä tuoksu!
Tarjoilut loikoilivat sitten ihan vaan nurmen päällä, kuin piknikillä ikään.
Tyttären lapsuuden rakkaat keijut istuskelivat kukkien seassa.
Suklaabaari oli takan päällä, jotta kiikkerät skoolit pysyivät turvallisesti pystyssä. Keittiössä meillä oli apuvoimia, joiden tehtäväksi jäi myös kakkujen koristelu. Ehdin vaan nopeasti antaa ohjeeksi, että kasa mustikoita ja timjamin oksia reunoille. Kakuissa todella sitten oli mustikkakasat : )) Hauskan rento koristelu, ja makuhan on kaikkein tärkein.
Juhlista jäi mukavien muistojen lisäksi hirmuinen kasa kukkia, joista osa on harmillisesti jo vähän nuupahtanut.
Juhlat oli ihanat ja osaltaan ihan pikkaisen haikeat sikäli, että nyt on sitten juhlittu rippijuhlat ja ylppärit kummankin lapsen osalta. Seuraavaksi tuleekin sitten pyöreiden vuosien juhlia, hui. No, ei mietitä sitä vielä, vielä on pari vuotta armon aikaaa!
