Pelargonipimahdus

Pelargoni-innostukseni vaan kasvaa ja vaatimaton kokoelmani on saanut kaivatun lisäyksen Kevätmessuilta. Viimein törmäsin ruusunnuppupelargoni "Apple Blossom":iin ja siinä se nyt mukissa kerää vähän kokoa, ennenkuin pääsee isompaan ruukkuun. Koitan hoivata sitä hyvin, jotta siitä tulisi oikein kauniisti kukkiva tapaus.

Autotallissa talvehtineista yksilöistä moni on ihan hyvässä kunnossa, kaksi vain kuoli. Yhdessä näkyy jopa nuppuja, mahtavaa! Näiden tarkempia lajikkeita en tiedä, ovat ihan massatavaraa Plantagenista.

Ekaa kertaa kasvatan pelargoneja siemenestä, nämä ovat nimeltään "Raspberry Ripple". Isompaan ruukkuun heidät voisi jo laitella. Siemenpussissa oli 8 siementä ja kaikki itivät. Hurraa!

Yksi tuoksupelargoni on kituutellut hoidossani muutaman vuoden ja nyt luulin sen jo lopullisesti kuivuneen. Mutta se puskeekin terhakkaasti uutta, tuoretta kasvustoa. Aika söpöä. Kyllä tästä vielä pelargoni-kasvattajan ura urkenee : ))

Kevät(messu)juttuja

Viime torstain bloggareiden kukkakoulussa Kevätmessuilla opin miten oikeaoppisen kukkakimpun tulee olla spiraalin muotoinen. Kukkien asettelu oli hauskaa ja helppoa, vaikein osuus olikin liikojen varsien leikkaus ilman että viipaloi suikaleita myös peukalostaan. Kimppu oli alunperin melko pyöreä, mutta levähti vähän sidontanarun löystyessä. Reunoilla on kalloja, joita ei voinutkaan herkän varren takia hirmu lujaan sitoa.

Hauskaa oli ja mukava oli tuoda kotiin itse sidottu kimppu : )

Yksi jaloleinikki on avautunut näin isoksi ja kauniiksi.

Messuille piipahdimme vielä tänäänkin perheen kanssa. Lasten mielestä reissun kohokohta taisi olla englantilaiset muhkeat fudge-palat. Mies innostui riippumatosta pihalle, sellaisesta omassa telineessään roikkuvasta. Veikkaanpa, että lähiviikkoina meille syntyy oma versio riippumattotelineestä ; )

Itse ihailin taas sitä mieletöntä tulppaanimäärää ja taimikojujen vihreyttä. Ja voi harmi, meille ei taida pihalle enää mahtua yhtään pionia. Pionien kodin pöytä oli taas ihanuuksia täynnä! Tein kuitenkin muutamia kivoja löytöjä, joista kerron myöhemmin lisää.

  

Olen vääntänyt lisää taimipotteja ja kokeilen onneani nyt usean vuoden vanhoilla siemenillä. Toistaiseksi juuri mikään ei ole itänyt, mutta siihen nyt pitääkin varautua. Akileijan siemet on viime kesänä omalta pihalta kerätty, mutta se taitaa noin yleisesti ottaen itää kovin hitaasti. Heitinpä pariin pottiin myös Edelweissin siemeniä, joita sain tuliaisiksi Itävallasta monta vuotta sitten. Toivo niiden suhteen ei ole kovin korkealla, mutta kokeillaan nyt huvikseen.

Eikun onhan siellä jotain itänyt! Salkoruusun tomera pikku alku! Syksyllä poimin työpaikan lähikaupan pihalta tumman salkoruusun siemeniä, joten nekin on tuoreahkoja. Jos saan pikkuisen pysymään hengissä ensi vuoden kesään, kukintaa saattaa olla odotettavissa. Meillä vaan ei ole aurinkoista seinustaa, jossa nuo viihtyisivät, mutta testataan kukkapenkkiä ilman seinustaa ja tuetaan tarvittaessa. Lapsuuden kodissani kasvoi keittiön ikkunan alla salkoruusuja, ne oli pikkutytön silmissä ihan hurjan korkeita kukkia ja muistan, että ne houkutteli myös paljon kimalaisia.

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa ja aurinkoa ensi viikkon : )

40-vuotias täällä hei! (Arpoo Kevätmessulippuja)

Täytän tänään 40. Mielelläni olisin vielä 30-jotain, mutta ei nyt auta nikotella vastaan, viittäkymmentä käydään...

Päivä on ollut tosi mukava (jos ei oteta lukuun lunta jota en todellakaan ollut tilannut!). Aamupalaksi perhe oli kattanut amerikkalaisen bagel-aamiaisen asianmukaisine täytteineen ja Starbucks-kahveineen. Maittavaa oli, ja hauskaa!

40-vuotisreissua on jatkossa mukava muistella myös aina kun näkee ranteessa killuvan taksin. Pikkuisen auton pyörätkin pyörivät, oooo!

Pääsen myös ompeluhommiin, appivanhemmilta sain lahjaksi iki-ihanaa Satula -verhokangasta. Menossa taas vahvasti mustavalkoinen kausi, toisaalta tuohon kuosiin ei toivottavasti kyllästy koskaan.

Amerikkalaissimenenistä olen tähän mennessä kylvänyt auringonkukkaa, joista lähes kaikki itivät. Nuo pienemmät alut ovat Raspberry Ripple -pelargoniaa. Oi että, jos niistä tuliskin ihan kunnon taimia joskus!

Järjestän tässä juhlapäiväni kunniaksi vielä arvonnan. Sain Kevätmessuille bloggaripassin ja sen myötä arvottavakseni blogin lukijoiden kesken kaksi pääsylippua. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Arvonta suoritetaan 25.3.

Toivottavasti tavataan messuilla : ))

Siemeniä ja muita tuliaisia

Tavallisia ruokakauppoja Manhattanilla ei tuntunut hirveästi olevan, mutta lähes vahingossa löysimme Penn Stationilta ison kolmikerroksisen Kmartin. Sisäänkäynti oli todella huomaamaton. Ostimme kilokaupalla karkkia (tuliaisiksi, muun muassa), enkä myöskään päässyt puutarhaosaston ohi ilman ostoksia. Siemenet oli juuri aseteltu hienosti telineisiinsä ja koitin bongailla joitain vähän erilaisempia lajikkeita. No, herneet varmaan ovat ihan peruslaatua. Olen laiska ja huono esikasvattaja, niinpä päädyin etupäässä suoraan maahan kylvettäviin. Auringonkukkia kannattaisi ehkä kuitenkin vähän esikasvattaa, jotta kukinta varmasti ehtisi.

Noista kasvuvyöhykkeistä voi nyt sitten arpoa Etelä-Suomen oloja vastaavan. Varmaan tuo sininen alue? Muutamien siementen alkuperämaa oli itse asiassa Hollanti, en huomannut sitä kaupassa.

Kaupasta oli toki ostettava myös vähän langanvärjäysainetta ;)

Joitakin ihkulankoja löysin muutamasta superihanasta lankapuodista. Tämä super-superpaksu lanka on tarkoitettu tyttärelle tulevaan Hungergames -kauluriin, siis sellaiseen jota Katniss käytti Vihan liekit -elokuvassa. Niin paksua tavaraa tuo on, että sitä neulotaan siroilla 15 ja 20mm:n puikoilla. Käsiparat!

Pottuja sittenkin!

Ehdin jo kitistä, että ei meille mitään perunoita tullut komeista varsista huolimatta. Kaivelin kuitenkin eräänä päivänä laatikkoa ja olihan siellä pottuja! Hyvin, hyvin erikoisen näköisiä, mutta kyllä ne on perunoita! Äitini rohkeni ihan tosissaan epäillä, ovatko nuo sittenkin (kuvan perusteella) inkiväärejä. Mutta kyllä, perunoita ovat vaikka inkivääreiltä vähän näyttävätkin. (Sitäpaitsi inkivääriä ei edes taida kasvaa Suomessa, Wikipedian mukaan suurin tuottajamaa on Intia ja laadultaan parhaat tulee Jamaikalta. Paitsi että kuulemma inkivääristä saa kasvatettua kauniin viherkasvin kotiin, pitäisikin kokeilla!)

Muodot näillä mukuloilla oli vähintäänkin mielenkiintoiset...

Pestyinä näyttävät ihan  suloisilta rotanpoikasilta. Väri on kaunis, vaikka se katosikin keittämisen myötä. Ja maku oli aivan mainio! Lajike näissä haekkuperunoissa on `Pink Fir Apple´, lapussa lukee lisäksi Scottish basic seed potatoes ja kuitenkin potut ovat ruotsalaista alkuperää. Vaikka tämä erikoisperunakokeilu tuotti sittenkin hedelmää, ensi vuonna laitamme jotain tavanomaisempaa ja ennenkaikkea aikaista lajiketta.

Ja ne varret, ne on todella komeat! Pituutta sellainen melkein 170 cm. Melkoinen viidakko siis koko perunalaatikko!

Olen kunnostautunut myös toisen omituisen jutun kasvattamisessa. Ostin joitakin viikkoa sitten muutaman bataatin grillattavaksi, mutta ne unohtuivat lojumaan pöydälle pitkäksi aikaa. Sitten huomasin että toinen niistä puskee pieniä punaisia alkuja! Tökkäsin sen multaan ja nyt odottelen saavani siitä kivan huonekasvin. Bataatin lehdet on todella kauniit, joskus vuosia sitten kasvattelin niitä ihan koristetarkoituksessa. Juurimukuloita tuo tuskin kuitenkaan tekee ;)

Satoa

Kasvimaalta nousee taas vähän satoa. Porkkanoita on tänä vuonna kolmessa värissä, todella makoisia olivat kaikki. Liila porkkana on söpö, tosin se on sisältä ihan tavallisen oranssi. Nämä olivat maistiaiset, loput saavat vielä hetken kasvaa. Sadetta on ainakin nyt kiitettävästi tullut!

Omenoita meille tulee tänä vuonna ruhtinaalliset 3 kappaletta! Tämä on kesäomena Pirja, talviomena Pekka ei vielä(kään) innostunut tekemään hedelmiä. Ihan näistä ei taida saada piirakkaa, mutta kivat maistiaiset kuitenkin.

Perunan kanssa meillä on jälleen epäonnea. Ne kasvavat kyllä upeasti ja kukkivatkin hyvin, mutta pinnan alla ei olekaan sitten mitään -ainakaan syötävää. Kuvat on heinäkuulta eli saattaa tietysti olla, että muutamassa viikossa mukuloita on muodostunutkin, mutta epäilen kyllä vahvasti.

Perunan lajike oli jokin erikoinen, mutta kesäperuna se kyllä oli. Kasvilaatikkomme pienen koon takia ostin vaan kilon pussin niitä ja lajikekuvauksetkin kuulosti näissä erikoispusseissa kovin kiehtovilta. Yksi oli mm. pähkinäinen.

Ensi vuonna varmaan sitten laitamme jotain takuuvarmahkoa kuten vaikkapa Siikliä.

Kasvilootat

Meillä kasvaa erinäisiä asioita erilaisissa laatikoissa. Tämän kevään uusi laatikko tehtiin karviaisille, siinä nököttää nyt Lepaan punainen ja Hinnonmäen keltainen, väleissä sammalleimua. Pitäisi olla punakukkaista, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Takapihan lootan kuukausimansikka kukkii jo, ihanaa!

Neljä isoa laatikkoa löytyy takapihalta, viime kesänä valmistuivat ja tänä kesänä aion ne vielä maalata. Etummaisessa on yrttejä ja erikoismansikoita (kk-mansikka sekä ananas- ja vadelmamansikat), seuraavassa naposteluun Valotarta ja Honeyoea. Kolmannessa laatikossa kasvaa tänä vuonna potut ja viimeisessä on salaattia, hernettä, kesäkukkaa ja sen sellaista.

Mansikkakankaan peitin ulkonäkösyistä kuivalla heinällä. Mietinnässä on se, millä peitetään kypsyvät herkut linnuilta. Joku verkkoviritelmä taitaa olla paras, viime kesänä linnut ei meinaan pelänneet tarpeeksi pelättimiä ja muita härpäkkeitä.

Kivan näköinen tulisi, jos laatikkojen välikäytävät kattaisi jollain. Nyt on ihan ´au naturel`, metsäpohja.




Kielot alkaa välittömästi laatikoiden jälkeen. Kukat avautuvat kovaa vauhtia, kohta tuoksu on huumaava!

Kirsikankukkien aikaan

Viime vuonna näihin aikoihin kävin Koreassa ja näin mitä ihanimpia kukkivia kirsikkapuita (kliks). Vähän vaatimattomampi kukkaloisto toteutui tänä vuonna sisätiloissa, joissa pari pihapuusta napattua oksaa yltyi avaamaan kukkansa. Todella kauniita kukkia ovatkin, hienot yksityiskohdat.

Pieni tovi menee, ennekuin kukintaa pääsee ihailemaan ulkona, mutta kaipa sitä jaksaa odotella ; )

Sisätiloissa kasvaa myös tuoksuherneet, jotka siirsin jo isompiin ruukkuihin ja tuin koivunoksiin silkkinauhoilla. Taustan kennostossa kasvaa zinniaa, punapäivänkakkaraa ja kituliaasti itävää kääpiösamettikukkaa, Koen siemenestä kasvattamisen yleensä kovin turhauttavaksi, kun taimet usein ehtivät kukkaan vasta loppukesällä. Mutta vähän pitää joka kevät kasvattaakin, ja monivuotisia toki ihan mielelläänkin esikasvattaa niin pääsevät hyvin vauhtiin. Ilokseni huomasin, että viime keväänä suoraan maahan nakkaamani komealupiinit ovat talvehtineet hyvin. Olisipa kiva nähdä niiden tänä vuonna kukkivan!