Melkein kevät

Kevätputki (Hacquetia epipactis) kukkii! Onhan se vielä pieni ja vaatimaton, mutta ihan selvästi kukkii kuitenkin.

Niin kylmä on ollut, ettei kevät ole tuntunut edistyvän ollenkaan. Terminen kevätkin lakkasi olemasta, joten ihmekös tuo. Mutta onneksi ensi viikolla pitäisi jo olla noin kymmentä astetta, jee! Sitten luulisi alkavan enemmänkin vihertää.

Karvainen suloisuus, tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris ´Pinwheel dark red´) nostelee jäseniään kohmeisesta maasta. Meillä kasvaa tätä sekä etu- että takapihalla ja etupihan versio on tämä nopeammin kasvava. Takapihallakin on ihan valoisaa, mutta ehkä siinä käy kuitenkin tuuli jotenkin enemmän, että kasvu on hitaampaa.

Toisaalta tietysti kiva, että kukkivatkin vähän eri aikaan, pitempi ilo siis!

Kurilienkirsikka (Prunus nipponica kuriliensis ´Ruby´) poksahtaa kukkimaan ihan just! En malta odottaa, se on kukkiessaan kuin hattaraa! Kuvasatoa seuraa taatusti, siltä ei vaan voi välttyä. Tekisi mieli istuttaa johonkin myös valkeakukkainen kurilienkirsikka.

Tämä haisulikin näyttää kasvavan hyvin. Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) tekee tosin joskus vain vihreää vartta ja lehteä, eikä lainkaan kukkia. Vielä on paha mennä sanomaan, kasvaako tuolta kukkaa vai ei. Toivotaan, että kukkia tulee!

Ja nämä, hartaasti odottamani kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris)! Tässä valkokukkainen yksilö, punaisiakin istutin. Epätarkkana oikeassa reunassa itse asiassa näkyykin punaisen nuppu. Nämä ovat tosi kauniita jo tässäkin vaiheessa.

Ja sitten hirviömonsteri-lehtoängelmä (Thalictrum aquilegifolium) näyttää jo ihan kasvilta, eikä enää alienin aivolta. On niin tanakkaa ja niin purppuraa, että! Kunhan lämpö lisääntyy, niin nuohan ampaisevat kunnon kasvuun!

Ellin lempipaikka on heinikko talon sivustalla, kasvatuslaatikoiden vieressä. Ulkoiluilme ei ole koskaan mitenkään kotikissamainen, vaan enemmänkin vaaniva. Oravia se vähän jahtaa, mutta eihän niiden perään kukaan ehdi.

Heiniä on pureskeltu paljon, kuten kuvastakin erottaa. Rousk rousk.

Tässä vielä laajempi kuva Ellin valtakunnasta. Ihmiselle ehkä tylsin kolkka pihasta! Laatikotkin on vielä ihan hyrskyn myrskyn. Juuri törmäsin Facebookissa muistooni, jonka mukaan 3 vuotta sitten tänä päivänä olin jo kylvänyt porkkanat ja istuttamassa perunoita. Eipä tulisi tänä vuonna sellainen mieleenkään vielä!

Heinikko on itse asiassa enemmänkin kielokko, ainakin keväällä ja alkukesällä. Sieltä niitä piippoja pukkaa, ja jonkun verran valkovuokkoakin. Jonkinlainen metsäpuutarha olisi haaveena tälle alueelle, joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä nurkka on täysin luonnontilassa, eli tekemistä olisi. Ehkä sitten eläkepäivillä : )

Iloja ja tuhoja

Kaipailin joku päivä sitten viime keväänä istuttamaani lumikkia ja nyt se näyttäisi olevan esillä! Ihan tarkkaa muistikuvaa istutuspaikasta ei ole, mutta vahvasti veikkaisin näiden alkujen kuuluvan lumikille. Jipii!

Myös pihaesikko (Primula x pubescens) näyttää voivan hyvin! Muistaakseni tämäkin on viime kevään istutuksia. Miten voikin suuri osa tärkeästä puutarhatiedosta kadota talven aikana? Vaikka ei sillä istutusvuodella nyt niin väliä ole, kasvien nimet sentään on kaikki tallella. 

Joo, meilläkin on nyt käynyt tuholaisia pihalla. Etupihan krookusten nuput on haukattu (tai suuri osa niistä). Muutama sipulirypäs oli myös nyhdetty maasta ja tulppaanitkin olivat kelvanneet. Vaikuttaa ihan samoilta tuhoajilta kuin Saaripalstalla, maailman ärsyttävimpiä sorkkajalkaisia! Meiltä oli syötu sentään vaan ihan tavallisia krookuksia ja tulppaaneja sekä muutaman juuri istuttamani orvokin kukat. 

Sorkkien jälkiä löytyi tekopaikalta. Ja ihan kuin yhdellä sorkalla olisi ollut varpaat?

Tässä näkyy ihan selvä metsäkauriin polkaisu. Asumme omakotialueella, joka ei ole hirveän tiivis, mutta kuitenkin jotakuinkin kaupunkimainen. Näitä otuksia on siitä huolimatta näkynyt ihmisten pihoilla ja teillä tallustelemassa, läheinen metsä lienee niiden koti. Saisivat kyllä pysyä ihan vaan siellä metsässä!

Punaista

Tänään ei ole paistanut aurinko eikä ollut muutenkaan erityisen keväistä, mutta kävimme silti Ellin kanssa pihakierroksella. Suunnitelmissa oli hieman putsailla perennapenkkejä, mutta ei tuonne kylmyyteen huvittanutkaan jäädä pidemmäksi aikaa.

Kuvasin pieniä, suloisia ja punaisia alkuja. Kaikista komein pionirypäs on tällä hetkellä terassin vierustalla. Se on muistaakseni Raspberry Sundae, joka on kukkinut komeasti jo useana kesänä. Ilmeisesti tänäkin vuonna on odotettavissa rehevää kasvua ja paljon kukkia!

Viime kesän ostos Marketanpuistosta, mysteeri-keijunkukka voi hyvin, tosin hieman punaisesti. Muuttuvatkohan nuo lehdet vielä vihreiksi, vai kasvaakohan rinnalle uudet ja ehommat vihreät?

Täältä puskee luultavimmin lehtoängelmä. Elinvoimaa on, mutta onhan nuo suoraan sanottuna ihan kauhean rumat! Apua, kukkapenkissäni kasvaa alien!

No nämä ei ole rumia! Tummajouluruusu pukkaa kukkaa ihan huolella. Koska nämä maistuvat jollekin (jänikselle?) niin hyvin, ne on pakko suojata. Tämä rypäs on jouluruusuista suurin, muutamassa muussa kasvustossa on yksi tai kaksi kukkaa. Jouluruusu lukeutuu kyllä ehdottomiin lemppareihin : )

Tervetuloa pihalle!

Perustin uuden blogin pelkästään pihajutuille, tervetuloa siis Inkan pihalle! Auring*n ihanat saa jatkaa käsityöblogina. Kopioin puutarha-aiheiset jutut sieltä tähän uuteen blogiin jotta ei ihan puhtaalta pöydältä tarvitse aloittaa. Ja pihahan on oikeasti toki koko perheen, mutta koska hoidan sitä pääasiassa yksin, voin varmaan omia sen blogin nimeen.

Aina keväisin sitä hurahtaa pihajuttuihin ihan täysin. Kasvien heräämistä on niin mielenkiintoista seurata! Samalla tekee mieli katsella jokaisen puutarha-aiheisen blogin postaukset ja fiilistellä kevättä niidenkin kautta. Lisäsin postauksiin tunnisteiksi mm. kuukaudet. Niiden avulla on varmasti kiva tulevina vuosina katsoa pihan tilanteet edellisiltä vuosilta ja ehkäpä tunnisteista on lukijoillekin jotain iloa : )

Muutama viikko sitten napsin etupihan kirsikkapuusta oksia, jotka nyt aloittelevat maljakossa kukintaa.

Etelänkevätesikko kukkii jo!

Veikkaan, että blogipostaukset tulevat painottumaan kevääseen ja alkukesään, jolloin puutarhainnostus on suurimmillaan. Tietysti toivon, että jaksaisin blogata ahkerasti muulloinkin, vähintään nyt loppukesän ja syyspuolen kukkijoista.

Edellisessä postauksessa viime keväältä esittelin taimihankintojani Marketanpuiston kevätmarkkinoilta. Toinen herkkutaimi, silkkipioni, on talvehtinut hyvin ja näyttää olevan täynnä elinvoimaa. Olispa kiva, jos se intoutuisi kukkimaan tänä kesänä!

Osa muistakin hankinnoista näyttää hyvinvoivilta, kuten tämä kevätputki. Toisen herkkutaimen, lumikin, kasvua odottelen mielenkiinnolla, mutta toistaiseksi mitään ei ole näkyvissä. Pitää yrittää olla kärsivällinen, onhan vasta huhtikuun alku.

Puutarhastani on tähän mennessä puuttuneet pikarililjat kokonaan. Niin paljon niitä aina keväisin blogeissa ihailin, että syksyllä tuli pakottava tarve hankkia niiden sipuleita. Joitakin piippoja on jo nähtävissä, edessä kirjopikarililja (oletan) ja aivan vasemmassa laidassa valkoinen pikarililja.

Ellistä saa aina innokasta ulkoiluseuraa. Tässä viiletetään mammaa kohti samalla huulia lipoen. Niin on kiire, ettei tarkkaa kuvaakaan tullut.

Kesäkukkaistutuksista jääneet muratit tökkäsin syksyllä maahan ja nehän talvehti hienosti! Punalehtiruusun katveessa terassikaiteen suojassa oli selvästi niille sopiva paikka. Toivotaan, että nämä selviävät vielä keväästäkin ja jatkavat kasvuaan.

Mäkimeirami taas kasvaa innolla yrttilaatikossa. Tämä on keltakirjavalehtinen lajike, jonka soisikin leviävän. Sen sijaan tavallinen mäkimeirami tekee valloitustaan kasvimaalaatikoissa ja niiden liepeillä. Pitäisiköhän perustaa mäkimeiramifarmi?