Huhtikuun loppu

Etelänkevätesikot aloittelevat kukintaa, ne ovat aina paljon aikaisemmassa kuin perinteiset kevätesikot.

Tästä karvakasasta kasvaa isona tarhakylmänkukka, tummanpunainen 'Dark pinwheel red'.  Nämäkin ovat ilahduttavan aikaisia kasvussaan ja ah, niin suloisia. Tekisi mieli ihan silitellä niitä : )

Tämän karvakasan aikeista ei aina oikein tiedä ; ) Jotain mielenkiintoista tuolla heinikossa on. Ainakin nousevia kieloja ja jokunen valkovuokko. Ikävä kyllä myös jokunen punkki, mutta onneksi niitä ei ainakaan vielä ole liiaksi. Joka kesä Ellissä on ollut yksi punkki ja yleensä vasta loppukesällä. 

Nämä olivat nupulla torstaina, tänään jo aukinaisia lämpimän ja aurinkoisen sään ansiosta. Äitienpäiväkin tulee parin viikon päästä, vuokot ovat varmasti vielä silloin hyvässä kukassa.

'John Mo' -suikeroesikko on päästänyt kukkansa valloilleen. Tämä on aivan ihana ja suikeroesikot taitavat olla aika sitkeitä ja samalla kiitollisia kukkijoita vuosittain. 

Tämä voisi ehkä olla vuokko, jonka hankin viime keväänä Marketanpuiston puutarhapäiviltä. Muuta nimitystä minulla ei tälle valitettavasti ole, mutta ehkä jotain selviää jos ja kun tämä kukkii.

Kevätkaihonkukka avasi ensimmäisen nuppunsa! Sieltä se pilkistää tulikellukan lehtien syleilystä.

Pihalla tapahtuu nyt edistystä niin suurin askelin, ettei kuvaaja pysy perässä. Nämä kuvat ovat torstailta ja siten jo vanhoja. Tänään on ollut mainio sää pihalla työskentelyyn, mutta suurin osa aikaa menee nyt haravoimiseen ja kukkapenkkien suíistimiseen, enkä ole vielä ehtinyt ottaa kuvia. Ehkäpä ulkoilutan illalla Ellin ohella myös kameraa.

Kukkia ja niiden kavereita

Siinä hän nyt on, pihani ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'!

Ja sillä on kavereita! Eikä kukaan ole syönyt heitä! Miten mahtavaa : ))

Takapihalla avautui myös toinen uusi tuttavuus, suikeroesikko 'John Mo'. Kavereina tällä on pieniä pisaroita.

Ehdin jo huolestua, eikö koiranhammaslijlat nouse ollenkaan. Mutta olin tuttuun tapaan vaan hätäinen, nouseehan ne sieltä.

Pikkuruinen kevätkaihonkukka aikoo pian kukkia. Epämieltymykseni sinistä väriä kohtaan ei tämän kohdalla haittaa, se on niin söpö kukka ja lehdetkin ovat kauniit. Tämän olen saanut Betweeniltä, terkkuja ja kiitoksia vaan kovasti sinne : ))

Kirkkaanpinkin palloesikon yksi kukka on ottanut spurtin ja meinaa alkaa kukkia paljon ennen kavereitaan. Melkoinen individualisti!

Jättipoimulehti kerää kivasti näitä vesipisara-kavereita. Ne sopiikin tosi kivasti yhteen.

Kirjopikarililja sojottaa viehkosti sivulle, vielä vähän ujona lehtien suojassa.

Kevätputkipehko on vielä pieni ja maanmyötäinen, mutta kukat alkaa olla jo ihan kukan näköisiä.

Tästä kaverista mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Joku perenna se varmaan on (ainakin tuossa oikealla), sen verran tanakasti se kasvaa. Katsotaan, mikä hänestä tulee, vai onko sittenkin rikkaruoho...

Suikerosorvarinpensas on selvinnyt hyvin talvesta.

Tummajouluruusuilla on monta nuppua, vaaleat kaverinsa kukkivat jo.

Kesäkello on avannut pari kukkaa, toiset seuraavat perässä. Aika söpöjä nämä, keltaisine täplineen.

Etenee

Etupihan ruukuissa kukkii jo kevät! Kukat toki kaupasta tänä keväänä ostetut, jotain kivaa piti kanervien tilalle laittaa. Narsissin ja helmililjojen kanssa on ruukullinen kirjopikarililjoja, jossa valkoisten seassa on yksi punainen yksilö. Ne ovat kohta avautumassa, toisin kuin maassa talvehtineet, joista on vain muutama sentti vartta noussut.

Toisessa ruukussa on myös narsissia ja helmililjaa, kaverina kesälumipisara eli kesäkello. Toivottavasti saan tämän siirrettyä kukkapenkkiin menestyksellisesti, jotta se kukkisi tulevinakin vuosina. Varret ovat vielä maltillisen pituiset, saapa nähdä, venyvätkö siihen puoleen metriin.

Ensimmäinen Katharine Hodgkin aukeaa kohta! Nämä viettävät yönsä nurinpäin käännettyjen saviruukkujen alla. Peurojen tuhoja ei ole vielä näkynyt, mutta takapihan penkissä löytyi kavion painalluksia.

En ole yleensä ollut mikään kevätlumikellojen fani, mutta ovathan ne nyt aika kauniita, ainakin näin lähietäisyydeltä.

Etupihan vinopenkistä on viimein lumet sulaneet ja syksyllä istutettuja narsisseja nousee hienosti. Melkoinen sekamelska tulossa! 

Luulisin, että nämä nuput kuuluvat suikeroesikko 'John Mo':lle, joita hankin viime keväänä Marketanpuiston tapahtumasta. Muutamassa päivässä näidenkin pitäisi jo aueta. Aika jännää, sillä en ole vielä koskaan nähnyt tämän kukkia.

Syysleimu 'Creme de Menthe':n versot on aivan valloittavan väriset : ))

Täältä ponnistaa melko suurella todennäköisyydellä punakolmilehti. Viime kevään istutettu hentoinen taimi, joka toivottavasti kasvaa vankkana tänä vuonna ja jopa kukkii joskus.

Mutta mitä on tapahtunut silkkipionille? Lumi on painanut kaksi vahvaa varren alkua poikki! Onneksi sieltä on tulossa muitakin varsia. Tämän kukintaa odotan tosi paljon, taimi on istutettu toissavuonna.

Palloesikoissa näkyy jo nuppuja, nämä nousevat aina vahvoina ja voimalla. Edistystä tapahtuu ihan joka päivä silminnähden, erittäin kiitollisia kasveja malttamattomalle kasvun seuraajalle!

Vielä kevätkellorypäs tähän loppuun. Viime syksynä jo pyörittelin pilkullisten kukkien sipuleita käsissäni, ehkäpä tänä syksynä ne päätyvät ostoskoriin asti. Kevätkelloihastus nimittäin on ihan selkeästi alkanut.

Kasvilistaukset

Rakas harrastukseni itse puutarhan ohella on siihen liittyvät listaukset. Monenlaista listausta on tullut vuosien varrella kokeiltua ja aika monet hankalaksi todettua. Kukkakuvia taitaa löytyä eri kansioista monelta eri koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä. Silti monesti varsinkin syksyllä on se tilanne, että muistan kuvanneeni jonkun syyskukkijan, mutta kuva on hukassa. Kuvaamattomien kukkien lista on siksi ollut välillä aika pitkäkin. 

Perennat sekä puut ja pensaat löytyy Excelistä. Viime syksynä askartelin niille värikoodatut paikat. Tykkään, kun on visuaalisuutta, värejä ja selkeyttä. Ja tykkään väkertää Excelillä juuri tällaisia, mistään kaavoista en niin innostukaan. Tässä taulukossa on myös helppo tehdä muutoksia. Monesti käy niin, että kukan nimi hieman muuttuu, jolloin sen paikkaa pitää muuttaa. Tänään juuri yhdestä kurjenmiekasta (Iris spuria) tuli etelänkurjenmiekka ja se sai muuttaa K:sta E:hen. Sitten on niitä raukkoja, joiden elossaolo on epävarmaa. Niiden kohdalla olen muuttanut mustan fontin oranssiksi. Jos ja kun kyseinen kasvi todetaan hengissä olevaksi, pääsee se takaisin mustaksi. Muussa tapauksessa sitten vaan deleteä...

Tänä keväänä lisäsin tuohon samaan Exceliin omat välilehdet jokaiselle kukkapenkille. En osaa sanoa, onko sillä kovinkaan suurta käytännön merkitystä, mutta tulipa nyt väsättyä. Tämän penkkikohtaisen listan yksi haaste on se, että muutokset pitää muistaa tehdä kummallekin välilehdelle.

On mulla ollut käytössä myös karttoja kukkapenkeistä. Niillä olisi omat etunsa, mutta olen kokenut niiden piirtelyn aika vaikeaksi. Vähintään kasvien etäisyydet heittää ja lopulta on vaikea hahmottaa, missä paikassa joku oikeasti kasvaa. Niissä myös kasvin nimeäminen on hankalaa, joko se pitää minikäsialalla saada mahtumaan karttaan tai sitten vetää viiva ja sen perään nimi. Numerointi se vasta epäkäytännöllistä olikin. Mutta on ne kartat osittain käytössä edelleen, en vaan jaksa sellaisia enää piirrellä. 

Sitten mulla on jokaisesta penkistä vielä Word-tiedosto, josta löytyy myös kasvien kuvat. Kun aloitin näitä, etsin kasvien kuvat netistä ja laitoin lisäksi kuvauksen mukaan, mahdollisesti myös jotain hoito-ohjeita, jos löysin. Pari vuotta sitten halusin alkaa käyttää vain omia kuvia ja perustin uudet tiedostot. Mukana on edelleen joitakin kuvauksia, mutta jos jostain kasvista ei ole itse ottamaani kuvaa niin sitten sitä ei ole. 

Tänä keväänä uusien Exceleiden innoittamana aakkostin myös nämä Word-tiedostot. Nyt muutokset on helpompi tehdä ja varsinkin joissakin penkeissä alkaa olla jo sellainen määrä kasveja, että sen maraton-Wordin selaaminen kävi jo työstä. 

Kuvattavaa vielä riittää, lisäksi muutamastakin kasvista on otettava ensi tilassa parempi kuva. Tai ainakin heti, kun jotain kuvattavaa ilmestyy : )

Näiden lisäksi on vielä täällä blogissa omalla välilehdellään oleva kasvilistaus. Se pitäisikin päivittää, hyvä aika sille voisi olla juuri nyt.

Pienet alut

Hip hei, nyt niitä taas nousee! Sipulikukkien piippoja ja perennojen alkuja. Talven aikana olin kokonaan unohtanut, että istuttelin syksyllä uusia sipuleita. Sailan Saaripalstaa lukeissani sitten yhtäkkiä muistin, että taisin minä niitä Katherine Hodginejakin istuttaa johonkin! Ja totta, löytyi piippoja, jotka vastaavat kuvaukseen. Kovin pieniä ovat vielä, lumet suli tuosta etupihan penkistä vasta tällä viikolla. Viime keväänä tässä kohtaa vieraili peuroja haukaten yhtä ja toista suuhunsa. Ei meillä ennen peurojen jälkiä ole näkynyt, joten uskallan toivoa, että viime keväinen olisi ollut joku (metrotyömaista johtuva?) hairahdus. Saatan kuitenkin ryhtyä suojaustoimenpiteisiin näiden osalta, en tosiaan haluaisi menettää näistä piippoakaan.

 Nämä hujopit lienevät nimeltään 'Iris Hollanda', Lidlistä muistaakseni hankittuja. Kukat ovat puhtaanvalkoiset.

Tässä yritin kuvata piippoa, mutta eipä onnistunut ja epätarkaksi jäi. Tuli kuitenkin muuten niin hauska kuva värien ja valon puolesta, että laitan sen tänne väliin. Takana olevat lehdet kuuluu ketoneilikalle.

Sitten takapihan puolelle, varjoisaan marjakuusipenkkiin. Tätä ihanuutta, kevätputkea, kuvailin viime keväänä ahkerasti sen kaikissa vaiheissa. Koitan tänä vuonna olla maltillisempi sen suhteen (en tiedä, onnistuuko). Maa on vielä jäässä ja pinnalta kuitenkin todella vetinen ja sieltä ne kukat vaan puskee!

Lähettyvillä nousee pikarililjoja. Suuret punertavat ovat kirjopikarililjoja, edessä epätarkkana kellertävänä näkyy valkokukkaisen lajikkeen piippo.

Ja tässä toinen tiukan syynin alla viime keväänä ollut kasvi: lumikki. Hyvinvoivalta näyttää tänäkin vuonna, versoja puskee jo laajemmalta alueelta. Jipii!

Täältä ponnistaa metsätyräkki 'Chamelon', Sailalta saamani ihanuus : ) Kunhan routa enemmän sulaa, täytyy lisätä näille vähän multaa kun niiden juuriparat tuolla tavalla taivasalla joutuvat olemaan.
Tosi kaunis sävy jo näissä aluissa!

En tarkkaan edes muista istuttaneeni tätä asteria terassin vierustan penkkiin. Oliskohan ollut joku syksyn alejuttu? Hyvältä näyttää joka tapauksessa, kukat näytttäisivät olevan hauskan päivänkakkaramaiset.

Näköjään timjamikin asterin vierellä on voimissaan, epäilin sen jo kuukahtaneen. Lumen ja jään alta paljastuu vihreitä lehtiä, se tuntuu aina yhtä uskomattomalta.

Kaivelin sitten arkistojen kätköistä tietoa syksyn istutuksista, kun ei tähän muistiin voi näköjään ollenkaan luottaa ; ) Tämä narsissikavalkadi nousee toivottavasti etupihan penkeistä nimeltä Rixipenkki ja vinopenkki. Siinä kohdalla on vielä melko paljon lunta, näistä ei siis piippoja vielä havaittavissa.

Näistä löytyi ne piipot penkin sulaneelta kohdalta (postauksen ekat kuvat).

Nämä taasen nousevat takapihan kaivopenkistä. Näköhavainto on : ))

Pihan ensimmäiset elonmerkit

Ilokseni huomasin eilen, että kaivopenkistä on jo melkein kaikki lumet kadonneet! Itse kaivon vierellä on vielä lumivaippa, mutta muilta osin maa penkissä on jo lähes lumeton. Osuutensa tähän on varmasti viime yön vesisateella. Siivottavaa täällä riittää, mutta pitää koittaa vielä malttaa vähän aikaa.

Keijunkukat näyttävät nousevan hyvin ja ilahduttavat kovasti värikkäillä lehdillään. Takana berry smoothie, edessä joku valkokukkainen muistaakseni. Sieltä ne vaan lumen läpi pinnistää, uskomatonta!

Narsisseja on myös jonkun verran jo näkyvissä, ne eivät paljon välitä syksyn lehdistä. Kovin on märkää vielä.

Marjakuusipenkissä ensimmäisenä lumen läpi tunkeutuu muratti. Elinvoimaa näköjään löytyy, vaikka tässäkin lumen syvyys on noin 15 cm.

Trampan takana kuolanpioni on jo kasvussa. Tämä oli eka bongaamani pioni, suurin osa on vielä aivan lumen alla, kaivopenkissäkään en nähnyt vielä punaisia alkuja. Tämä ei muuten ole vielä koskaan kukkinut, vaikka on ollut istutettuna jo varmaan viisi vuotta. Jospa tänä kesänä?

Terassipenkki näyttää kyllä aika surulliselta vielä. Olen tehnyt terassille lumettomia polkuja ja kokkareita on penkkipoloisen päällä.

Mutta kyllä sieltä hangen alta, tuijan katveesta, varjohiipan lehtiä pilkistää! Ihanaa!

Viime vuonna tähän aikaan olin postannut facebookiin kuvan kukkivasta kevätesikosta. Tuo kyseinen kohta on vielä niin paksun lumen peitossa, että sen yksilön kukintaa saadaan vielä odotella. Joitakin esikkoja oli näkösällä kaivopenkissä, eiköhän muutaman viikon kuluessa näy jo nuppujakin : ))