Kevätkuvamaratooni

Kirjopikarililjat on kuvattava joka kevät, koska aina ne jaksavat ihmetyttää ja ilahduttaa. Ei kai sitä muuta voi kevätkukkijalta vaatiakaan : )

Syksyllä istutetut narsissit ilahduttavat myös, keskusta on kuin sitruunasorbettia!

Hyasintitkin kukkivat melko runsaina pamppuina, tässä tummempi vaaleanpunainen. Toiset on vaaleampia tai valkoisia. Ja aina näiden lähellä ihmetelen, mikä tämä tuoksu on, sitä ei meinaa millään osata yhdistää kevääseen.

Valkoiset kirjokevättähdet on kauniita vähän nuppuisinakin. 

Punakolmilehden nousemista odotin innolla ja siinä se on! Jipii!

Lapsuudenkodin pihalta tuttu Valkeakuulas -omenapuu on vihdoin meilläkin. Takana näkyy hämäävästi hortensian oksia, mutta on tuossa omenapuussakin muutama oksa. Nurmikon vihertymistä vielä odotellaan : )

Elli juoksee tässä mua kohti niin kovaa, ettei ole edes kuvassa tarkka. Kiire, kiire!

Silkkipionissa on mahtava kasvuvauhti. Taimi on ainakin 3 vuotta vanha, joten kukatkin olisi vaihteeksi kivoja. Peukut pystyssä : ) En ole vielä tutkinut lehtien sisuksia, josko siellä joku nupun palleroinen olisi.

Japaninkelta-angervo on ihan pikkuruinen vielä, mutta lehdistö on jo tässä vaiheessa hauskan värinen. 

 Vappupäivänä meillä oli pihalla ulkokalusteiden maalaamo, Elli valvoi laatua. Uusi kukkapenkki, jossa tuo edellisen kuvan angervokin kasvaa, on tuossa keskellä vasemmalle jäävän kaivopenkin ja hedelmätarhan välissä.

Olen siirrellyt metsästä kukkpenkkeihin kevätlinnunhernettä viime kesänä kukinnan jälkeen. Nyt pääsemme ihastelemaan kukintaa omassa kukkapenkissä. Luonnonkukat on jotenkin ihania lisäyksiä ostoperennojen joukkoon. Siirsin uuden penkin reunaan myös kevätpiippoja.

Laukan nuppu sieltä kurkistaa : )

Ja tästä eilisestä sääilmiöstä ei sitten sen enempää. Onneksi se on muisto vain!

P.S. On siellä silkkipionissa nuppuja! Jee : )